Tässä artikkelissa käsittelemme Kaarlo Castrénin hallitus-ongelmaa eri näkökulmista, jotta voimme tarjota kattavan ja täydellisen näkemyksen tästä asiasta. Kaarlo Castrénin hallitus on tämän päivän yhteiskunnassa erittäin tärkeä aihe, joka on herättänyt keskustelua, kiistoja ja pohdiskeluja eri aloilla. Seuraavilla riveillä analysoimme erilaisia Kaarlo Castrénin hallitus:een liittyviä näkökohtia, kuten sen historiaa, sen vaikutusta yhteiskuntaan, sen eettisiä vaikutuksia, sen merkitystä nykyisessä kontekstissa. Toivomme, että tämä syvällinen tutkiminen antaa lukijalle mahdollisuuden saada laajempi ja rikkaampi käsitys Kaarlo Castrénin hallitus:stä ja auttaa rikastuttamaan tietoa tästä aiheesta.
Kaarlo Castrénin hallitus | |
---|---|
Suomen tasavallan 4. valtioneuvosto | |
Toimikausi alkoi | 17. huhtikuuta 1919 |
Toimikausi päättyi | 15. elokuuta 1919 |
Jäsenet | |
Hallituksen johtaja | Kaarlo Castrén |
Ministerien lukumäärä | 14 |
Hallituspuolueet | |
Historia | |
Edellinen | Ingmanin I hallitus |
Seuraava | Vennolan I hallitus |
K. Castrénin hallitus työskenteli 17. huhtikuuta 1919 – 15. elokuuta 1919 eli se toimi vain 121 päivää. Se oli järjestyksessä Suomen tasavallan 4. hallitus. Se oli vähemmistöhallitus, joka syntyi maaliskuun 1919 eduskuntavaalien tuloksena. Jalasjärveläisen maalaisliittolaisen salkuttoman ministerin, Mikko Luopajärven, tehtävänä hallituksessa oli hoitaa Itä-Karjalaan liittyviä asioita, koska suomalaisia sotilaita oli sotimassa Aunuksen Karjalassa tukemassa alueen pyrkimyksiä irtautua Venäjästä.
Hallituksen muodostaminen ei ollut helppoa. Edistyspuolue asetti pääministeriehdokkaaksi kouluhallituksen pääjohtajan Mikael Soinisen, jonka kanssa Maalaisliitto oli valmis yhteistyöhön. Tämä ei kuitenkaan kelvannut valtionhoitaja Gustaf Mannerheimille, joka tiedusteli professori K. J. Ståhlbergin suostumusta tehtävään. Ståhlberg kuitenkin kieltäytyi yksityisiin ja yleisiin syihin vedoten, jolloin Mannerheim päätyi edellisen hallituksen valtiovarainministeriin, Edistyspuolueen oikeaan laitaan lukeutuneeseen Kaarlo Castréniin. Maalaisliiton puheenjohtaja Santeri Alkio suostui tulemaan hallitukseen varmistaakseen kieltolain läpimenon. Hallituksella oli eduskunnassa takanaan 90 kansanedustajan tuki, mutta se laski saavansa kannatusta myös sosialidemokraateilta. Ohjelmajulistuksessaan Castrénin hallitus korosti mm. tasavaltaisen hallitusmuodon laatimista.
Jatkuvat välikohtaukset Suomen ja Venäjän rajaseudulla kiristivät maiden välejä. Apulaisulkoministeri, RKP:n Leo Ehrnrooth lähetti Neuvosto-Venäjän ulkoministerille Georgi Tšitšerinille 7. kesäkuuta 1919 erittäin jyrkkäsanaisen nootin, jossa hän haukkui bolševikkeja "inhottavinta sortovaltaa edustaviksi sanansa syöjiksi". Ehrnrooth uhkasi, että "suomalaisten kärsivällisyys saattaa loppua" ja että Suomen hallitus "katsoo olevansa oikeutettu ryhtymään ilman edelläkäypää ilmoitusta tarpeellisiin toimenpiteisiin Venäjän neuvostohallituksen saattamiseksi järkiinsä".
Castrénin hallitus antoi eduskunnalle tasavaltaisen hallitusmuotoesityksen. Eduskunta hyväksyi hallitusmuodon 12. päivänä kesäkuuta.
Puolue | 17.4.1919 | 15.8.1919 |
---|---|---|
Edistyspuolue | 5 | 6 |
Maalaisliitto | 4 | 4 |
ammattiministeri | 3 | 2 |
RKP | 3 | 2 |
Edeltäjä: Ingmanin I hallitus |
Suomen valtioneuvosto 17. huhtikuuta – 15. elokuuta 1919 |
Seuraaja: Vennolan I hallitus |
|