Sorsan I hallitus kiinnostaa nykyään monia ihmisiä. Sen merkitys kattaa eri alueet ja sen merkitys on tunnustettu ajan myötä. Tässä artikkelissa aiomme tutkia erilaisia Sorsan I hallitus:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä sen vaikutukseen nykyiseen yhteiskuntaan. Analysoimme eri näkökulmia, kuuntelemme alan asiantuntijoiden mielipiteitä ja pohdimme niiden vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme. Sorsan I hallitus on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi, joten on tärkeää ymmärtää se perusteellisesti, jotta voidaan tehdä tietoisia päätöksiä.
Sorsan I hallitus oli Suomen tasavallan 56. hallitus, jonka muodostivat SDP, Keskustapuolue, RKP ja LKP. Paasion II hallituksen eron jälkeen aloittanut hallitus toimi 4. syyskuuta 1972 – 13. kesäkuuta 1975 ja nousi Suomen siihen saakka toiseksi pitkäikäisimmäksi hallitukseksi vuosina 1932–1936 istuneen Kivimäen hallituksen jälkeen.
Vain kolme vuotta aikaisemmin, kesäkuussa 1969, SDP:n puoluesihteeriksi valittu ja suurelle yleisölle siihen saakka täysin tuntematon Kalevi Sorsa oli lyhyessä ajassa noussut poliitikkona asemaan, jonka saavuttamiseen useimmilta muilta oli mennyt vuosikymmeniä, ja ohittanut Ahti Karjalaisen presidentti Urho Kekkosen luottomiesten joukossa. Edellisessä Paasion hallituksessa Sorsa oli toiminut keskeisellä ulkoministerin paikalla. Edellisen pääministerin Rafael Paasion ehdotuksesta Kekkonen nimitti Sorsan hallitustunnustelijaksi elokuun alussa 1972, ja kuukauden kestäneiden neuvottelujen jälkeen ministerilista ja hallitusohjelma olivat valmiit.
SDP:n eduskuntaryhmän valitsemien ministerien joukossa opetusministeri Ulf Sundqvistia ja oikeusministeri Matti Louekoskea pidettiin Sorsan luottomiehinä, mutta heidän poliittinen kokemuksensa oli vähäinen. Työministeri Valde Nevalainen ja toinen valtiovarainministeri Esko Niskanen olivat kokeneita poliitikkoja, mutta heidän suhteensa pääministeriin olivat ongelmalliset. Keskusta olisi halunnut jäädä kaksien tappiollisten eduskuntavaalien jälkeen oppositioon, mutta presidentti Urho Kekkonen pakotti sen menemään mukaan hallitukseen. Liberaaleja edustaneella liikenneministeri Pekka Tarjanteella ei ollut päivääkään ministerikokemusta, kun taas RKP:sta tulivat mukaan puolueen kestoministerit, kauppa- ja teollisuusministeri Grels Teir ja puolustusministeri Kristian Gestrin.
Hallitus aloitti toimintansa hyvien taloudellisten näkymien alla, jotka mahdollistivat kalliidenkin sosiaalisten uudistusten, kuten eläkepaketin ja kansanterveyslain toteuttamisen. Sorsan hallitus alkoi myös suunnitella suuria investointeja teollisuuteen. Suomen ensimmäinen neuvostovalmisteinen ydinvoimala oli jo rakenteilla Loviisassa, ja toinen oli jo tilattu. Hallitus ajautui kuitenkin ongelmiin taloudellisen tilanteen muututtua 1973–1974 Lähi-idän öljykriisin myötä. Hallitus joutui rajoittamaan maan rahankäyttöä. Sorsan I hallitus erosi keväällä 1975 Keskustan eduskuntaryhmän ilmoitettua, ettei se voinut hyväksyä kehitysalueita koskevia lainsäädäntöhankkeita sellaisina kuin hallituspuolueet olivat asiasta sopineet. Tasavallan presidentti hajotti eduskunnan määräämällä eduskuntavaalit syyskuulle 1975. Sorsan hallituksen jälkeen vaaleihin ja heti niiden jälkeiseen aikaan saakka istui virkamiehistä koostunut Liinamaan hallitus
Edeltäjä: Paasion II hallitus |
Suomen valtioneuvosto 4. syyskuuta 1972 – 13. kesäkuuta 1975 |
Seuraaja: Liinamaan hallitus |
|