Karukkokangas

Tässä artikkelissa Karukkokangas:stä analysoimme perusteellisesti kaikkia tähän aiheeseen liittyviä näkökohtia. Sen alkuperästä sen merkityksellisyyteen nykyään, kaikkien aiheesta tehtyjen teorioiden ja tutkimusten kautta. Tutkimme sen vaikutuksia eri aloilla, kuten yhteiskunnassa, kulttuurissa, taloudessa ja politiikassa, ja miten se on kehittynyt ajan myötä. Tutkimme myös sen vaikutusta ihmisten jokapäiväiseen elämään ja mahdollisia seurauksia tulevaisuuteen. Karukkokangas on jännittävä aihe, jota kannattaa tutkia huolellisesti, joten tässä artikkelissa perehdymme sen monimutkaisuuteen tarjotaksemme täydellisen ja rikastuttavan näkemyksen.

Karukkokangasta Rokuan kansallispuistossa.

Karukkokangas on kangasmetsä, jonka maaperä on erittäin karua eikä tarjoa hyvää kasvualustaa männylle. Kalliomaiden ja hietikoiden kasvillisuus muistuttaa karukkokankaita.

Karukkokankaita esiintyy koko Suomessa. Karukkokankaassa humus on ohut ja hapan, pH on noin 3,6. Maannoksessa on lahonnutta jäkälää. Kivennäispitoisissa maissa on vähän tai ei lainkaan hienojakoista maa-ainesta. Jäkäliä on karukkokankailla melko runsaasti. Yleisiä jäkäliä ovat poronjäkälät. Sammalet eivät menesty, mutta kynsisammalta esiintyy. Heiniä ja ruohoja on karukkokankailla vähän, ja ne ovat pääasiassa valoisilla hiekkamailla menestyviä lajeja. Varpuja on harvassa eikä varsinaista pensaskerrosta ole. Puuston muodostavat matalat männyt.

Cajanderin metsätyyppioppiin liittyen karukkokankaiden metsätyyppi on jäkälätyyppi (Cladina-tyyppi, ClT) Etelä-Suomessa, Pohjanmaa-Kainuussa, Peräpohjolassa sekä Metsä-Lapissa. Se luetaan joskus myös kuivaksi kankaaksi. Tunturi-Lapin koivikoissa esiintyy lisäksi harvinaisena variksenmarja-jäkälätyyppi (EClT).

Lähteet

  1. Henry Väre, Jukka Laine: Metsäkasvio, s. 11. Metsäkustannus, 2016. ISBN 978-952-6612-78-2.
  2. tunnistaminen/toteutus Kasvupaikkatyypin tunnistaminen Metsänhoidon suositukset. Maa- ja metsätalousministeriö. Viitattu 13.8.2023.