Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Katjuša (kappale):n jännittävään maailmaan. Tämä on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta viime vuosina ja josta on kirjoitettu paljon, mutta jossa on vielä paljon tutkittavaa. Alkuperäistään sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan, eri puoliensa ja sovelluksiensa kautta, Katjuša (kappale) on aihe, joka tarjoaa meille epäilemättä loputtomasti mahdollisuuksia pohtia ja oppia. Tämän artikkelin aikana yritämme selvittää Katjuša (kappale):tä ympäröivät mysteerit ja ymmärtää sen tärkeyden nykyisessä kontekstissa. Valmistaudu lähtemään kiehtovalle tiedon ja löytöjen matkalle!
Katjuša (ven. Катю́ша) on venäläinen toisen maailmansodan aikainen laulu tytöstä, joka ikävöi armeijan palveluksessa olevaa rakastaan. Laulun on säveltänyt Matvei Blanter vuonna 1938, ja sanoituksen on tehnyt Mihail Isakovski. Ensimmäisen kerran laulun esitti Lidija Ruslanova. Kriitikot ovat esittäneet, ettei sävelmä ole Blanterin, sillä samankaltainen sävel on Igor Stravinskyn oopperassa Mavra (1922).
Nimi Katjuša on diminutiivi venäläisestä nimestä Jekaterina (ks. Katariina). Katja on lempinimi ja Katjuša hellä diminutiivi.
Laulu on antanut nimensä myös neuvostoliittolaisille raketinheittimille BM-8, BM-13 ja BM-31, jotka rakennettiin toisen maailmansodan aikana puna-armeijan käyttöön.
Laulu esitettiin ensimmäisen kerran venäläisessä teollisuuskoulussa Moskovassa vuonna 1941, jolloin naisopiskelijat lauloivat sen jäähyväisiksi natsi-Saksan vastaiseen taisteluun lähteville venäläisille sotilaille. Laulu tuli suosituksi koko Neuvostoliitossa.
Italia liittyi liittoutuneisiin vuonna 1943. Seuraavien kahden vuoden aikana italialaiset partisaanit taistelivat Italiassa saksalaisia natseja ja italialaisia fasisteja vastaan. Felice Cascione (1918–1944) kirjoitti ”Katjušaan” italialaisen sanoituksen. Laulusta ”Fischia il vento” (suom. ”tuuli puhaltaa”) tuli (”Bella ciaon” ja ”La Brigata Garibaldin” ohella) yksi suosituimmista partisaanihymneistä.
Monien muiden vanhojen venäläisten laulujen tavoin ”Katjuša” on muodostunut Israelissa kansanlauluksi. Valko-Venäjällä syntynyt runoilija Noah Pniel käänsi laulun hepreaksi vuonna 1940 ollessaan Liettuassa ennen saapumistaan Israeliin. Laulu tuli erittäin suosituksi juutalaisten pioneerien keskuudessa ja myöhemmin Israelin vastaperustetun valtion nuorisoliikkeissä ja kibbutseilla. Kuuluisa kibbutsiryhmä Gevatron teki siitä myöhemmin suositun tulkinnan. Laulua kutsutaan usein nimellä ”Päärynä ja omena kukkivat” (לבלבו אגס וגם תפוח) laulun hepreankielisen sanoituksen ensimmäisen säkeen mukaan. Laulu on hyvin suosittu vielä nykyäänkin.