Kaukasian tataarit
Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Kaukasian tataarit:tä, aihetta, joka on viime aikoina kiinnittänyt monien huomion. Kaukasian tataarit on monimutkainen käsite, joka kattaa monenlaisia ideoita ja näkökulmia ja jonka vaikutukset tuntuvat yhteiskunnan eri alueilla. Tässä artikkelissa tutkimme Kaukasian tataarit:n eri puolia sen alkuperästä sen vaikutukseen nykymaailmaan. Katsomme myös, kuinka Kaukasian tataarit on kehittynyt ajan myötä ja miten se on muokannut ajattelu- ja toimintatapojamme. Lisäksi tutkimme Kaukasian tataarit:n tulevia vaikutuksia ja kuinka se voi vaikuttaa yhteiskuntaamme tulevina vuosina. Tämä artikkeli tarjoaa yksityiskohtaisen ja kattavan katsauksen Kaukasian tataarit:een ja tarjoaa lukijoille syvemmän ymmärryksen tästä kiehtovasta ja tärkeästä aiheesta.
Kaukasian tataarit[1][2] on Kaukasiassa asuvista turkkilaisista kansoista aikaisemmin käytetty yhteisnimitys. Nykyään sitä on pidettävä vanhentuneena.[3]
1800–1900-lukujen vaihteessa ilmestyneessä Brockhaus–Jefronin tietosanakirjassa[4] Kaukasian tataareina mainitaan seuraavat kansat:
- vuoristolaistataarit eli vuorikabardit (nykyiset balkaarit) sekä karatšait,
- Dagestanin tataarit eli kumykit ja nogait,
- Azerbaidžanin tataarit, nykyiset azerit.
Azereista käytettiin venäjän kielessä 1930-luvulle saakka nimityksiä Taka-Kaukasian (Azerbaidžanin) turkkilaiset tai tataarit.[5] Suomalaisissa tietosanakirjoissa nämä nimitykset esiintyvät vielä 1960-luvulla.[6][7]
Kieleltään ja kulttuuriltaan Kaukasian turkkilaiset kansat eivät muodosta yhtenäistä kokonaisuutta.[4] Lähisukukieliä ovat turkkilaisten kielten kiptšakkilaiseen ryhmään kuuluvat karatšai-balkaari ja kumykki. Niistä hieman kauempana on nogai. Azeri kuuluu yhdessä turkin kanssa oguusilaiseen ryhmään.[8]
Kaukasiassa, varsinkin Azerbaidžanissa ja Bakussa, asuu myös sinne myöhemmin muuttaneita Volgan tataareja. He eivät muodosta erillistä etnistä ryhmää.[9]
Lähteet
- ↑ Tietosanakirja, 9. osa, s. 1293. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1919.
- ↑ Uusi tietosanakirja, 20. osa, s. 678. Helsinki: Tietosanakirja oy, 1965.
- ↑ Otavan suuri ensyklopedia, osa 9, s. 7025. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1981. ISBN 951-1-05957-2
- ↑ a b Entsiklopeditšeski slovar Brokgauza i Jefrona (CD-rom): Tjurko-tatary. Moskva: Adept, 2002 (alkuperäisjulkaisu 1890–1907).
- ↑ Narody Rossii: entsiklopedija, s. 79. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7
- ↑ Uusi tietosanakirja, 2. osa (2. painos), s. 562. Helsinki: Tietosanakirja oy, 1961.
- ↑ Otavan iso tietosanakirja, 1. osa (6. painos), s. 943. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1965.
- ↑ Baskakov, N.A.: Tjurkskije jazyki, s. 220. Moskva: KomKniga, 2006. ISBN 5-484-00515-9
- ↑ Tatary, s. 154–155, 158–159. Moskva: Nauka, 2001. ISBN 5-02-008724-6