Keltainen daavidintähti
Seuraavassa artikkelissa Keltainen daavidintähti:n aihetta käsitellään eri näkökulmista, tavoitteena tarjota täydellinen ja yksityiskohtainen näkymä tästä aiheesta. Perusteellisia näkökohtia analysoidaan, erilaisia mielipiteitä tutkitaan ja esitellään erityistapauksia, jotka osoittavat Keltainen daavidintähti:n tärkeyden ja merkityksen nykyään. Samoin esitellään asiaankuuluvaa dataa, päivitettyjä tilastoja ja perehdytään Keltainen daavidintähti:n vaikutuksiin yhteiskunnan eri osa-alueilla. Tämän artikkelin avulla pyrimme tarjoamaan lukijalle vankkaa ja ajan tasalla olevaa tietoa Keltainen daavidintähti:stä, jotta hän voi ymmärtää tämän aiheen perusteellisesti ja muodostaa siitä oman mielipiteensä.
Keltainen daavidintähti oli kangasmerkki, jonka juutalaisten täytyi ommella päällysvaatteisiinsa, jotta heidät pystyttiin erottamaan julkisesti juutalaisiksi. Merkin käyttö on yleensä liittynyt juutalaisvastaisuuteen tai pääväestöä suosivaan lainsäädäntöön.
Joissakin kristityissä ja islamilaisissa valtioissa oli tapana määrätä lakeja erottamaan vähemmistöuskontojen jäsenet valtauskonnon jäsenistä ulkoisilla merkeillä, kuten hatuilla, nauhoilla ja muilla vaatekappaleilla. Ensimmäiset todisteet erottelevista vaatemerkeistä löytyvät 600–700-lukujen Irakista ja Syyriasta. Keltaista daavidintähteä käytettiin merkitsemään juutalaiset keskiajalla, ja se otettiin uudelleen käyttöön 1930-luvulla natsi-Saksassa.
Natsi-Saksan merkit
Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue nousi valtaan 1933, mutta he eivät ottaneet juutalaisten ulkoista merkitsemistä käyttöön heti. Ensimmäinen maininta keltaisista merkeistä natsiajalta on saksanjuutalaisen sionistijohtajan Robert Weltschin käsialaa. Keväällä 1933 natsit boikotoivat juutalaisten kauppoja ja maalasivat niiden tunnistamiseksi ikkunoihin keltaisia daavidintähtiä. Reaktiona Weltsch kirjoitti tuolloin artikkelin Kantakaa keltaista merkkiä ylpeydellä. Vielä tuolloin natsijohtajat eivät olleet edes keskustelleen merkkien käytöstä.
SS-kenraali Reinhard Heydrich suositteli merkin käyttöönottoa kristalliyön jälkeen 1938. Saksan hyökättyä Puolaan valloitetuilla alueilla otettiin käyttöön myös muita merkkejä. Puolan kenraalikuvernementissa juutalaisten täytyi pitää valkoista hihanauhaa, jossa oli sininen daavidintähti. Reinhard Heydrichin 1. syyskuuta 1941 antaman määräyksen mukaan kaikkien valtakunnan alueiden ja Böömin ja Määrin protektoraatissa olevien yli kuusivuotiaiden juutalaisten tuli pitää keltaista daavidintähteä rinnassa vasemmalla puolen ja myös selässä. Merkissä täytyi lukea sana Jude, joka tarkoitti juutalaista saksaksi. Käytäntö levisi myös valloitetuille alueille, joissa käytettiin paikalliskielistä versiota, Alankomaissa tähdessä luki Jood ja Ranskassa puolestaan Juif.
Keltaisesta tähdestä kehitettiin myös kyyninen sanaleikki. Pour le Mérite (”Ansioista”) oli arvostetuin saksalainen kunniamerkki. Keltaiselle tähdelle annettiin puolestaan nimitys Pour le Sémite (”Juutalaisuudesta”).
Lue myös
Lähteet
- Louis L. Snyder: Encyclopedia of the Third Reich. Wordsworth Editions, 1998. ISBN 1-85326-684-1.
Viitteet
- ↑ a b About.com: The Yellow Star (Arkistoitu – Internet Archive) Luettu 1.1.2007
- ↑ Snyder: s.272
Aiheesta muualla
- Keltainen daavidintähti - Yad Vashem (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||