Kim Leine

Nykyään Kim Leine:stä on tullut yleistä kiinnostavaa aihetta, joka kattaa monenlaisia ​​näkökohtia ja sen vaikutukset ovat saavuttaneet merkittävän vaikutuksen yhteiskunnassa. Kim Leine on herättänyt jatkuvaa keskustelua populaarikulttuurin vaikutuksesta sen merkitykseen tieteen ja teknologian alalla, ja se on herättänyt kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten kiinnostuksen. Tässä artikkelissa tutkimme Kim Leine:n eri puolia ja analysoimme sen tärkeyttä eri yhteyksissä tarjoamalla kattavan yleiskatsauksen, jonka avulla lukijat ymmärtävät sen merkityksen ja mahdolliset seuraukset nykymaailmassa.

Kim Leine (s. 28. elokuuta 1961 ) on tanskalaisnorjalainen kirjailija.

Leine varttui Norjassa Jehovan todistajien parissa. Hän muutti teini-ikäisenä isänsä luokse Tanskaan ja asui 15 vuotta Grönlannissa. Leine muutti takaisin Tanskaan vuonna 2004. Hänen esikoisteoksensa Kalak ilmestyi vuonna 2007. Leinen neljäs romaani Ikuisuusvuonon profeetat sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 2013.

Leine on koulutukseltaan sairaanhoitaja. Nykyään hän on päätoiminen kirjailija ja asuu perheensä kanssa Kööpenhaminassa. Leine on kertonut aiemmista päihdeongelmistaan.

Teokset

  • Kalak (2007)
  • Valdemarsdag (2008)
  • Tunu (2009)
  • Ikuisuusvuonon profeetat. (Profeterne I Evighetsfjorden, 2012). Suomentanut Katriina Huttunen. Helsinki: Tammi, 2014. ISBN 978-951-31-7750-8.
  • Kuilu. (Afgrunden, 2015). Suomentanut Katriina Huttunen. Helsinki: Tammi, 2018. ISBN 978-951-31-8980-8.
  • Punainen mies / musta mies. (Rød mand / sort mand, 2018). Suomentanut Katriina Huttunen. Helsinki: Tammi, 2019. ISBN 978-952-04-0393-5.

Lähteet

  1. a b c Leine, Kim Kirjasampo.fi. Viitattu 5.10.2015.
  2. Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto: 2013 Kim Leine, Tanska: Profeterne I Evighetsfjorden Norden.org. Pohjoismaiden neuvosto. Viitattu 5.10.2015.
  3. Supinen, Miina: Palkittu Kim Leine nousi pohjalta: ”Kirjoittaminen auttaa pääsemään pahoista asioista” (Arkistoitu sivu) MeNaiset.fi. 11.1.2015. Arkistoitu 5.10.2015. Viitattu 5.10.2015.

Aiheesta muualla