Maunun saha

Nykymaailmassa Maunun saha:stä on tullut olennainen kiinnostava aihe eri alueilla. Tieteestä kulttuuriin Maunun saha on vaikuttanut merkittävästi yhteiskuntaan synnyttäen keskustelua, tutkimusta ja syvällisiä pohdiskeluja. Maailmanlaajuisella ulottuvuudellaan Maunun saha on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion, ja siitä on tullut keskeinen keskustelu- ja analyysipiste akateemisella, sosiaalisella, poliittisella ja taloudellisella alalla. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​näkökulmia Maunun saha:een ja käsittelemme sen merkitystä, vaikutuksia ja seurauksia eri yhteyksissä.

Maunun saha vuonna 1895.

Maunun saha oli Haukiputaan Asemakylälle, nykyisen Pohjola-opiston paikalle, vuonna 1863 perustettu saha. Alun perin vesikäyttöinen sahalaitos oli Haukiputaan ensimmäinen suursaha. Sahan perusti Charles Herlofson yhdessä kauppias O. E. Inbergin kanssa. Saha muutettiin höyrykäyttöiseksi vuonna 1882. Laitos työllisti noin 60–70 henkeä ja sahasi vuorokaudessa keskimäärin 60 tukkia.

Sahatavara uitettiin sahalta kaivettua kanavaa ja Niemelänojaa pitkin Siikasaareen, jonne sahatavara tapuloitiin odottamaan laivausta.

Saha oli aikoinaan alueen kulttuurillinen keskus sekä huvittelukeskus. Sahan alueella sijaitsi suuri puisto, tanssilava, seurapelihuoneita, keilailurata sekä krokettikenttä.

Maunun saha myytiin oululaiselle kauppahuone Bergbomille 1886. Sahalaitos lopetti toimintansa vuonna 1908. Toiminnan lopettamisen jälkeen rakennukset purettiin ja koneisto myytiin.

Lähteet

  1. a b c d e Historiaa (Internet archive) Haukiputaan kunnan sivut. 2010. Haukiputaan kunta. Viitattu 1.12.2012.
  2. a b Karjalainen, Tapio: ”2.2.1. Sahateollisuus”, Puutavarayhtiöiden maanhankinta ja -omistus Pohjois-Suomessa vuosina 1885–1939. Acta Universitatis Ouluensis Humaniora B 36. Oulu: Oulun yliopisto, 2000. ISBN 951-42-5623-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 19.2.2013).