Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Mielenterveyslaki:tä, aihetta, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Syntymisestään lähtien Mielenterveyslaki on herättänyt keskustelua, kiistoja ja suurta kiinnostusta eri aloilla, olipa kyse tieteestä, kulttuurista, politiikasta tai yhteiskunnasta yleensä. Vuosien varrella Mielenterveyslaki on kehittynyt ja vaikuttanut ihmisten elämään eri tavoin, ja siitä on tullut ilmiö, joka ansaitsee perusteellisen analysoinnin ja ymmärtämisen. Tässä tutkimuksessa analysoimme Mielenterveyslaki:n eri puolia ja näkökulmia tavoitteenaan valaista tätä nykypäivän niin tärkeätä aihetta.
Suomen mielenterveyslaki (SDK 1116/1990, ruots. mentalvårdslag) on säädetty muiden muassa mielenterveystyöstä sekä mielenterveyspalvelujen periaatteista ja järjestämisestä. Keskeinen osa mielenterveyslakia ovat tahdosta riippumatonta psykiatrista hoitoa koskevat kohdat.
Määritelmiä: Mielenterveystyöllä tarkoitetaan yksilön psyykkisen hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja persoonallisuuden kasvun edistämistä sekä mielisairauksien ja muiden mielenterveydenhäiriöiden ehkäisemistä, parantamista ja lievittämistä. (1 §) Mielenterveystyöhön kuuluvat mielisairauksia ja muita mielenterveydenhäiriöitä poteville henkilöille heidän lääketieteellisin perustein arvioitavan sairautensa tai häiriönsä vuoksi annettavat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut (mielenterveyspalvelut). (1 §)
Mielenterveyslaissa esitetään tahdosta riippumattomaan hoitoon (ns. pakkohoitoon) määräämisen edellytykset (8 §).