Nykymaailmassa N. R. af Ursin on erittäin ajankohtainen ja ajankohtainen aihe. Yhä useammat ihmiset ovat kiinnostuneita oppimaan N. R. af Ursin:stä ja tietämään sen historian, vaikutuksen ja merkityksen yhteiskunnassa. Alkuperäistään tämän päivän kehitykseen N. R. af Ursin on herättänyt suurta kiinnostusta eri aloilla kulttuurista tieteeseen. Tässä artikkelissa tutkimme N. R. af Ursin:n eri puolia ja sen vaikutusta nykymaailmaan tarjoamalla kattavan ja rikastuttavan näkemyksen tästä kiehtovasta ja kiehtovasta aiheesta.
N. R. af Ursin | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 18. huhtikuuta 1854 Kuopio |
Kuollut | 8. toukokuuta 1936 (82 vuotta) Hämeenlinna |
Poliitikko | |
Puolue | SDP |
Asema |
Suomen työväenpuolueen puheenjohtaja (1899–1900) kansanedustaja (1907–1908) |
Vaalipiiri | Pirkanmaan vaalipiiri |
|
Nils Robert (N. R.) af Ursin (18. huhtikuuta 1854 Kuopio – 8. toukokuuta 1936 Hämeenlinna) oli suomalainen poliitikko ja yksi Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen perustajajäsenistä ja sen edeltäjän, Suomen Työväenpuolueen, ensimmäinen puheenjohtaja. Hän kuului vuosisadan vaihteen työväenliikkeen ja ensimmäisen yksikamarisen eduskunnan näkyviin hahmoihin. Häntä on pidetty työväen aatteellisena herättäjänä. Hänen osuutensa sosialismin leviämisessä Suomen työväenliikkeeseen on nähty historiankirjoituksessa usein merkittävänä.
Af Ursin väitteli Helsingin yliopistossa filosofian tohtoriksi antiikin roomalaisten sotataidosta (De castris Hygini, 1881), mutta hänen dosentinväitöskirjansa hylättiin, ja hänen haaveilemansa akateeminen ura jäi siihen. Hän toimi Viipurissa ja Turussa klassisten kielten lehtorina. Ursin oli sukunsa edustaja aatelissäädyssä valtiopäivillä 1891, 1894, 1897, 1899, 1900, 1904–1905 ja 1905–1906.
Af Ursin oli Viipurin työväenyhdistyksen perustajia 1886 ja Turun työväenyhdistyksen puheenjohtaja 1891–1900. Vuoteen 1899 nuorsuomalaisilla oli enemmistö työväenyhdistyksissä ja useimmat yhdistykset olivat liberaaleja, mutta tuolloin sosialistit (kuten af Ursin) saivat enemmistön. Muualla Euroopassa vastaava oli tapahtunut jo aiemmin. Myös af Ursin oli pitkään nuorsuomalaisen puolueen aktiivi ennen liukumistaan sosialistiksi.
Ursin oli Suomen työväenpuolueen puheenjohtaja puoli vuotta 1899–1900. Eron taustalla olivat ensisijaisesti arvovaltakysymykset ja valtataistelu, eivät niinkään linjariidat. Hän erosi myös Turun työväenyhdistyksestä.
Af Ursin valittiin ensimmäiseen eduskuntaan vuonna 1907 Hämeen läänin pohjoisesta vaalipiiristä. Kansanedustajana hän toimi vain yhden kauden, vuonna 1908 pidettyihin eduskuntavaaleihin saakka. Hänet valittiin vaalikauden alussa eduskunnan ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi sekä suuren valiokunnan, perustuslakivaliokunnan ja työväenasiainvaliokunnan jäseneksi. Eduskunnan joulutauon jälkeen häntä ei valittu enää tärkeimpiin valiokuntiin.
Vuonna 1918 af Ursin siirtyi sisällissodan loppuvaiheessa 1918 maanpakolaiseksi Neuvosto-Venäjälle. 1918–1919 hän toimi Pietarin Suomalaisen Yhteiskoulun johtajana ja 1919–1920 Venäjän Sosialistisen Akatemian jäsenenä. Vuonna 1920 hän siirtyi Ruotsiin, josta hän palasi Suomeen vuonna 1922.
Marjatta Rahikainen on väitöskirjassaan N. R. af Ursin: Aatelismies Suomen työväenliikkeessä (1986) päivittänyt af Ursinin mainetta ja myyttiä. Hänen mukaansa af Ursinia koskeva tutkimus on perustunut pääasiassa tämän omiin kirjoituksiin.
|
|