Nadežda Petrović

Nadežda Petrović, serbiaksi Надежда Петровић, (11. tai 12. lokakuuta 1873 Čačak – 3. huhtikuuta 1915 Valjevo) oli serbialainen taidemaalari. Hänen tyylisuuntansa olivat impressionismi ja fauvismi.

Elämä

Petrovičin isä opetti kirjallisuutta ja taidetta ja oli taidekeräilijä. Myös hänen äitinsä oli opettaja. Isä halusi välittää kiinnostukseen taiteeseen myös lapsilleen ja kehittää heidän lahjojaan. Tyttären lahjakkuus tuli esille jo varhain.

Taideopintonsa Petrović aloitti Serbiassa piirustuskoulussa, missä hänen setänsä toimi opettajana.

Saatuaan stipendin Pertrović matkusti vuonna 1898 Müncheniin, missä hän opiskeli Anton Ažben oppilaana. Münchenissä opetus oli kiinni ajan virtauksissa, toisin kuin takapajuisessa Serbiassa. Opiskeluaikanaan hän vaikuttui Paul Kleen, Julius Exterin, Alexei von Jawlenskyn ja Wassily Kandinskyn töistä ja tyyleistä. Kirjeissään kotiinsa hän ilmoitti, että hänen elämänsä on nyt omistettu taiteelle, ja hän purki erään virkamiehen kanssa solmimansa kihlauksen.

Ensimmäisen oman näyttelynsä Petrović piti Belgradissa vuonna 1900. Hän osallistui innokkaasti maansa järjestöelämään ja oli perustamassa Serbian taiteilijaseuraa ja hyväntekeväisyyteen keskittynyttä Serbian sisarten seuraa. Hän kirjoitti maansa ensimmäiset taidekatsaukset ja esitteli aikansa eurooppalaista taidetta kotimaassaan. Hänen maalauksensa saivat huonon vastaanoton Serbiassa, jossa taidemaku oli konservatiivinen. Vuoden 1910 Belgradin näyttelystä tuli huonot arvostelut.

Kotimaan maisemat olivat Petrovićille inspiraationa, ja hän teki monia maalausmatkoja. Hän matkusti Pariisiin saamaan uusia vaikutteita ja oleskeli siellä kaksi vuotta. Patrioottisena henkilönä hän oli ollut mukana perustamassa "Serbian sisaret" järjestöä vuonna 1903. Järjestö avusti Ottomaanien valtakunnassa asuvia serbejä.

Ensimmäisen Balkanin sodan puhjettua Petrović katsoi velvollisuudekseen palata kotimaahan. Hän palveli sodassa sairaanhoitajana. Sodassa hän maalasi viimeiset teoksensa. Sotilaita auttaessaan hän sairastui koleraan.

Kun ensimmäinen maailmansota alkoi, Petrović oli Italiassa. Itävalta-Unkari oli hyökännyt Serbiaan, ja Petrović piti jälleen velvollisuutenaan auttaa. Hän työskenteli hoitajana Valjevon sairaalassa, kunnes sairastui lavantautiin ja kuoli.