Nykyihmisen levittäytyminen maapallolla

Nykyihminen on levittäytynyt Afrikasta muille mantereille useita kertoja kehityttyään Afrikassa yli 200 000 vuotta sitten. Varhaiset muuttoaallot eivät jättäneet pysyviä väestöjä Afrikan ulkopuolelle. Nykyiset Afrikan ulkopuoliset väestöt polveutuvat ihmisistä, jotka muuttivat Afrikasta 80–60 tuhatta vuotta sitten.

Levittäytymisen vaiheet

Varhaisimmat muuttajat

Nykyihmisiä on muuttanut useita kertoja Afrikan ulkopuolelle sen jälkeen, kun laji kehittyi Afrikassa yli 200 000 vuotta sitten. Afrikan ulkopuolella ilmasto on kuitenkin ollut hyvin epävakaa jääkausineen, ja varhaisimmat muuttajat eivät pystyneet muodostamaan pysyviä populaatioita vaan katosivat ennen pitkää.

Varhaisista muuttoaalloista löydetään koko ajan uusia fossiilitodisteita Euraasian länsiosista. Zuttiyehista Levantista on löydetty 500–200 tuhatta vuotta vanhoja fossiileja, joissa on nykyihmisen piirteitä. Misliyan luolasta on löydetty oletetusti varhaisen nykyihmisen leukaluu ajalta 194–177 tuhatta vuotta sitten. Apidiman luolista Kreikasta on löytynyt mahdollisesti nykyihmisen fossiileja ajalta 210 tuhatta vuotta sitten ja 170 tuhatta vuotta sitten. Skhulista ja Qafzehista Israelista on löydetty nykyihmisen fossiileita ajalta 130–90 tuhatta vuotta sitten. Fossiileja ajalta 90–50 tuhatta vuotta sitten on löydetty Saudi-Arabian ja Australian välisiltä alueilta. Aasiasta on löydetty lisäksi paljon sellaisia yli 150 tuhatta vuotta vanhoja ihmisen fossiileja, joiden lajia ei vielä ole pystytty selvittämään.

Nykyihmisen levittäytymisen historia tunnetaan yhä puutteellisesti. Fossiileja on löydetty eniten sellaisilta alueilta, joilla niitä on kauimmin etsitty, mutta tutkimattomia seutuja on yhä paljon etenkin Aasiassa.

Afrikasta lähteneet ihmiset

Afrikasta pois lähtenyt väestö, josta muun maailman väestö polveutuu, oli geenitutkimusten perusteella luultavasti itäafrikkalaista metsästäjä-keräilijäväestöä, joka tuolloin dominoi Saharan eteläpuolista Itä-Afrikkaa. Heistä polveutuvat nykyisistä afrikkalaisista jotkin Etiopian, Kenian ja Tansanian myöhemmät metsästäjä-keräilijäkansat kuten hadzat. Tämän kadonneen väestön eli "aaveväestön" jälkeläiset ovat ei-afrikkalaisille läheisempää sukua kuin nykyisille afrikkalaisille väestöille, jotka ovat Länsi-Afrikasta myöhemmin saapuneiden viljelijöiden jälkeläisiä. Populaatiogeneetikko Luigi Luca Cavalli-Sforza arvioi nykyajan ihmisen geneettisen muuntelun pohjalta, että tuolloin ihmisiä olisi ollut 50 000.

Ihmiset alkoivat levittäytyä pohjoiseen aikana, jolloin Afrikan sarven ilmasto muuttui noin 70 000 vuotta sitten kosteasta ja lämpimästä viileämmäksi ja hyvin kuivaksi.

Eteläinen ja pohjoinen muuttoreitti

Eteläisen muuttoreitin teorian mukaan jotkut nykyihmiset alkoivat muuttaa Etelä-Afrikasta Afrikan rannikkoa pitkin pohjoiseen 130–70 tuhatta vuotta sitten ja siirtyivät Arabian niemimaalle Bab el Mandebin salmen yli. Sieltä he jatkoivat Aasian etelärannikkoa pitkin aina Australiaan saakka, jonne he saapuivat 40–50 tuhatta vuotta sitten.

Eteläisen muuttoreitin teoriaa tukee muun muassa se, että Afrikan itärannikolta, Arabiasta ja Aasian etelärannikolta löytyneet kivityökalut sekä muut esineet ja väriaineiden käyttö muistuttavat toisiaan.

Arabian kautta levittäytymisen jälkeen toinen muuttoaalto saattoi saapua Afrikasta Levanttiin Siinain kautta 50 tuhatta vuotta sitten ja levittäytyä sieltä pohjoiseen Euraasiaan.

Kaikki Afrikan ulkopuoliset ihmisväestöt periytyvät näiden muuttoaaltojen ihmisistä.

Aasiaan ja Australiaan

Nykyihminen alkoi levittäytyä viimeistään 70 000 vuotta sitten Etelä-Aasian rannikkoa pitkin itää kohti ja saavutti Australian arviolta noin 50–60 000 vuotta sitten. Jääkausien aikaan nykyisen Indonesian saaret olivat osa mannerta, mutta päästäkseen Australiaan saakka ihmisen on täytynyt ylittää vähintään 90 kilometrin levyinen salmi Timorin ja Sahulin välissä.

Kiinalaisten Daoxianin ja Guangxin luulöydösten perusteella ensimmäiset nykyihmiset siirtyivät Itä-Aasiaan jo ainakin 80 000 vuotta sitten. Nykyisten itäaasialaisten esi-isät saapuivat Itä-Aasiaan viimeistään 40 000 vuotta sitten. Vanhimmat Siperiasta löydetyt mykyihmisen jäännökset ovat 31 000 vuoden takaa.

Eurooppaan

Pääartikkeli: Eurooppalaisten alkuperä

Nykyihminen alkoi levittäytyä Eurooppaan noin 45 000 vuotta sitten Lähi-idän kautta. Tuohon aikaan maanosan pohjoisosia peitti jäätikkö, ja aluksi ihmisiä oli korkeintaan muutama tuhat yksilöä. Noin 14 500 vuotta sitten Eurooppa alkoi lämmetä, ja ihmiset levittäytyivät myös maanosan pohjoisosiin. Eurooppaan on suuntautunut sen jälkeen Anatoliasta ja idästä kaksi suurta muuttoaaltoa, joissa maanosan väestö ja kulttuuri ovat suureksi osaksi vaihtuneet.

Amerikkaan

Nykyihminen tuli Amerikkaan Aasiasta nykyisen Alaskan kautta silloin, kun Aasiaa ja Amerikkaa erottavan Beringinsalmen paikalla oli kannas. Pohjois-Amerikan länsirannikko asutettiin luultavasti meren kautta. Tulon ajankohdasta väitellään edelleen. Vallitsevan käsityksen mukaan ensimmäiset uudisasukkaat tulivat noin 15 000–16 000 vuotta sitten. Nykyiset Amerikan alkuperäisasukkaat ovat ilmeisesti silloin saapuneiden jälkeläisiä, koska sitä vanhempaa geneettistä todistusaineistoa ei ole löydetty. Jotkin löydöt antavat kuitenkin viitteitä siitä, että ensimmäiset ihmiset tulivat Amerikkaan jo paljon aikaisemmin. Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että ensimmäiset tulivat jo 130 000 vuotta sitten. Lisäksi Meksikosta on löytynyt kivityökaluja, joista vanhimmat ovat radiohiilimittausten mukaan mahdollisesti 31 000–33 000 vuotta vanhoja. Ajoitus on kuitenkin epävarma.

Tyynellemerelle

Tyynenmeren saaret ja atollit ihminen asutti viimeiseksi. Uusi-Seelanti oli viimeinen asuttamaton elinkelpoinen alue; se asutettiin 800 vuotta sitten.

Kohtaamiset muiden ihmislajien kanssa

Nykyihmisen levittäytyessä maapallolle se kohtasi muita ihmislajeja, kuten neandertalilaisia, denisovanihmisiä, Homo erectuksia, floresinihmisiä ja heidelberginihmisiä. Nykyihmisen ja muiden ihmislajien välisten suhteiden määrästä ja nykyihmisen osuudesta näiden lajien sukupuutossa keskustellaan yhä tiiviisti.

Fysiologiset vaikutukset

Kun ihmiset levittäytyivät Afrikan ulkopuolelle, heidän fysiologiansa joutui uudenlaisten ilmasto-olosuhteiden muokkaamiksi ja sopeutui. Vähän auringonvaloa saavien seutujen väestöille kehittyi vaalea iho, joka tuottaa paremmin D-vitamiinia. Kylmille seuduille muuttaneet väestöt kehittyivät ruumiinrakenteeltaan tukevaksi sekä kasvoiltaan leveäksi ja litteäksi. Nenän muoto muuttui lämpötilan ja ilmankosteuden mukaisesti joko kapeaksi ja esiintyöntyväksi tai aiempaa litteämmäksi, ja myös silmien mongolipoimun syntyminen on selitetty suojaksi kylmyydeltä. Myös hiustyyppi mukautui ilmaston mukaan kiharasta täysin suoraan.

Lähteet

• Cavalli-Sforza, Luigi Luca: Genes, Peoples and Languages. , 2000. ISBN 0-713-99486-X.
• Reich, David: Keitä olemme ja miten päädyimme tähän: muinais-DNA ja ihmisen menneisyyden uusi tiede. Suomentanut Pietiläinen, Kimmo. Terra Cognita, 2018. ISBN 978-952-5697-92-6.
• Valste, Juha: Ihmislajin synty. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2012. ISBN 978-952-222-332-6.

Viitteet