Tässä artikkelissa tutkimme Pentti Pakarinen:tä, aihetta, joka on saanut asiantuntijoiden ja harrastajien huomion. Pentti Pakarinen on aihe, josta on keskusteltu nyky-yhteiskunnassa ja joka on herättänyt kiinnostusta eri tieteenalojen ja sektoreiden välillä. Kautta historian Pentti Pakarinen on ollut tärkeiden tapahtumien päähenkilö, jotka ovat merkinneet ihmiskunnan kehitystä, ja sen merkitys jatkuu nykymaailmassa. Yksityiskohtaisen, monialaisen analyysin avulla pyrimme valaisemaan monia näkökohtia, jotka tekevät Pentti Pakarinen:stä niin kiehtovan ja merkittävän aiheen. Tutkimalla sen alkuperää, vaikutuksia ja tulevaisuuden ennusteita toivomme tarjoavamme lukijalle syvemmän ja laajemman ymmärryksen Pentti Pakarinen:stä, mikä laajentaa heidän näkökulmaansa ja tietämystään tästä kiehtovasta aiheesta.
Pentti Lassi Pellervo Pakarinen (29. elokuuta 1924 Oulu – 27. joulukuuta 2007 Helsinki) oli suomalainen lääkäri ja kansanedustaja.
Pakarisen vanhemmat olivat johtaja Lauri Pakarinen ja Martta Johanna Tanninen ja puoliso vuodesta 1947 Sirkka Ilona Hovi. Hänellä on neljä lasta, Markku Antero (s. 1948), Hilkka Helena (s. 1951), Urpo Ilmari (s. 1956) ja Raimo Pellervo (s. 1960). Hän tuli ylioppilaaksi Pieksämäen yhteiskoulusta 1942 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1951. Pakarinen toimi uransa alkuvaiheessa sekä yksityis- että kunnanlääkärinä, vt. rautatielääkärinä ja sairaalan johtajana. Hän oli presidentin valitsijamies 1962. Lääketieteen ja -kirurgian tohtoriksi 1970 väitellyt ja silmälääkäriksi 1966 erikoistunut Pakarinen oli Kuopion läänin vaalipiiristä valittu Liberaalisen kansanpuolueen kansanedustaja 20.2.1962–4.4.1966. Kunnallispolitiikassa Pakarinen toimi Suonenjoen kunnanvaltuuston jäsenenä. Ennen kansanedustajakauttaan hän toimi HYKSin silmäklinikan apulaislääkärinä, sitten silmäklinikan apulaisylilääkärinä 1970–1971, ylioppilaiden Helsingin terveydenhoitoaseman ylilääkärinä 1973–1978 ja vuodesta 1972 silmälääkärinä Helsingissä. Sodassa Pakarinen oli konekivääriryhmän ja -joukkueen johtaja, sotilasarvoltaan hän oli lääkintäluutnantti (1959).
Lähteet
- ↑ a b c Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 455. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
- ↑ a b c Pentti Pakarinen Eduskunta. Viitattu 1.11.2017.
