Plautus
Tässä artikkelissa aiomme tutkia eri näkökohtia, jotka liittyvät Plautus:een, koska tämä aihe on erittäin tärkeä nykyään ja sillä on merkittävä vaikutus useilla aloilla. Plautus on aihe, joka on kiinnittänyt tutkijoiden, tiedemiesten, poliittisten johtajien ja suuren yleisön huomion, koska se on tärkeä nyky-yhteiskunnassa. Koko artikkelin aikana analysoimme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja, joita Plautus:een on omaksuttu, sekä sen vaikutusta niinkin erilaisilla aloilla kuin teknologia, talous, politiikka ja kulttuuri. Lisäksi tarkastelemme joitain haasteita ja mahdollisuuksia, joita Plautus tarjoaa nykymaailmassa, tavoitteenamme tarjota panoraama ja rikastuttava näkemys tästä aiheesta.
Titus Maccius Plautus (254–184 eaa.) oli roomalainen näytelmäkirjailija. Häntä pidetään Terentiuksen ohella roomalaisen kirjallisuuden huomattavimpana komedioiden kirjoittajana ja attikalaisen komedian muokkaajana roomalaiseen muotoon. Roomalaisten makutottumukset komedioissa olivat huomattavasti karkeammat kuin kreikkalaisten. Kaikkiaan Plautuksen arvellaan kirjoittaneen 130 näytelmää, joista 21 on säilynyt nykyaikaan saakka.
Plautuksen oletetaan olleen alhaissyntyinen, syntyjään Umbriasta, Sarsinan pikkukaupungista ja saaneen melko vähäisen koulutuksen. Hänen tiedetään yrittäneen luoda uraa legioonalaisena ja kauppiaana. Kauppiaan ura päättyi vararikkoon. Sen jälkeen Plautus oli rahaton ja koditon ja kulki ovelta ovelle pienen käsimyllyn kanssa ja pyysi päästä tekemään jauhatuksia ihmisten koteihin. Teatteriuransa hän aloitti kiertelevissä näyttelijäseurueissa, jotka esittivät roomalaisia kansannäytelmiä, joissa esiintyivät tietyt vakihahmot. Hahmoja olivat kyttyräselkäinen huijari, vanha höperö ukkeli, suursyömäri ja lörpöttelijä. Tärkeintä oli saada yleisö nauramaan.
Plautuksen komediat, jotka ovat yksiä vanhimpia kokonaisia latinankielisiä teoksia, ovat suurimmaksi osakseen käännöksiä kreikkalaisista, varsinkin Menanderin näytelmistä. Ne ovat täynnä elämäniloa, vuorosanat ovat voimakkaita ja tapahtumat eläviä. Kieli on kansanomaista ja se on kaukana Naeviuksen ja Enniuksen ylevyyteen pyrkivästä latinasta.
Useimmat Plautuksen komediosta ovat juonellisia. Hänen komediaansa Mostellaria käytti Ludvig Holberg esikuvanaan kirjoittaessaan teostaan Abradakabra. Hänen luonnekomedioitaan ovat käyttäneet esikuvinaan William Shakespeare ja Molière. Molière käytti Plautuksen komediaa Aulularia Saituri- näytelmänsä esikuvana. Aululariassa saituri on kätkenyt kaikki rahansa suureen ruukkuun ja joutuu lopulta huijatuksi. Miles Gloriousus kertoo sotasankaruudellaan kerskuvasta miehestä joka uskoo olevansa suuri naistenmies, mutta päätyy pahoinpidellyksi. Kolmas Plautuksen käyttämä lajityyppi on tilannekomedia. Komedia Menaechimi kertoo identtisistä kaksosista, jotka ovat joutuneet eroon toisistaan hyvin varhain. Toinen kaksosista saa asiasta vihiä ja lähtee etsimään kadonnutta veljeään ja sen jälkeen tapahtuukin monia hupaisia sattumuksia.
Plautuksen näytelmiä vaivaa tietyllä tapaa se, että niiden komiikka on niin repivää ja alleviivaavaa. Jos hän olisi malttanut kehitellä henkilöhahmojaan ja tehdä huumoriaan hienovaraisemmaksi, ne olisivat huomattavasti parempia. Toisaalta, Plautuksen aikana Roomassa ei vielä ollut kiinteitä teattereita ja näytelmiä esitettiin markkinoilla ja suurina juhlapäivinä. Tuolloin niiden täytyi kilpailla huomiosta hevoskilpailujen, nyrkkeilyotteluiden ja muun markkinahumun kanssa. Jos yleisöä ei naurattanut, se lähti pois. Plautus keksi liittää näytelmiinsä myös musiikkia ja tanssia, mutta näytelmiin liittyneet sävellykset ja koreografiat ovat aikaa sitten kadonneet.
Nykyaikana Plautuksen komediat Miles Gloriosus ja Pseudolus olivat pohjana vuoden 1962 musikaalille A Funny Thing Happened on the Way to the Forum. Musikaalista on myös elokuvaversio.
Plautuksen komediat
Lähteet
- Carl Grimberg: Kansojen historia, osa 5 Rooma, WSOY, 1980
Viitteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Plautus Wikimedia Commonsissa
Sitaatteja aiheesta Plautus Wikisitaateissa
