Pohjanlepakko
Nykyään Pohjanlepakko on usein keskusteltu ja analysoitu aihe useilla eri aloilla. Sen merkitys on kiistaton, sillä se ei vaikuta pelkästään ihmisten jokapäiväiseen elämään vaan myös poliittisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin näkökohtiin maailmanlaajuisesti. Pohjanlepakko:n ympärillä on syntynyt monia mielipiteitä ja näkemyksiä, mikä osoittaa tämän asian monimutkaisuuden ja merkityksen nyky-yhteiskunnassa. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Pohjanlepakko:tä ja sen seurauksia, jotta voimme tarjota täydellisen ja rikastuttavan yleiskatsauksen tästä asiaankuuluvasta ongelmasta.
| Pohjanlepakko | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Lepakot Chiroptera |
| Heimo: | Siipat Vespertilionidae |
| Suku: | Eptesicus |
| Laji: | nilssonii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Eptesicus nilssonii |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii), aiemmin pohjan yölepakko, on maailman pohjoisin lepakkolaji, jota tavataan napapiirin pohjoispuolellakin. Pohjanlepakko on Suomen yleisin lepakkolaji.
Levinneisyys
Pohjanlepakon levinneisyysalueeseen kuuluu Suomi, Norja ja Ruotsi, sekä suuri osa koillista Eurooppaa, Keski-Eurooppa laikuttaisemmin ja edelleen itään halki Aasian Tyynellemerelle asti. Suomessa pohjanlepakoita on tavattu ulkosaaristosta aina Utsjoen Kevolla ja Enontekiöllä Käsivarressa. Pohjoisessa levinneisyys on tosin hyvin laikuttainen. Pääosin levinneisyyden pohjoisrajana on 69. leveyspiiri.
Ulkonäkö ja koko
Pohjanlepakon pituus ilman häntää on 48–70 mm. Siipien kärkiväli on 23,5 ja 28 cm välillä. Eläin painaa noin 8–24 grammaa. Kullanhohtoiset selkäkarvat ovat lajin erityistuntomerkki. Myös selvä väriraja tumman niskan ja vaalean kurkun välillä auttaa tunnistamisessa.
Elinympäristö
Pohjanlepakko on alun perin metsä-, viljely- ja vuoristoseutujen sekä asutuskeskusten laji, mutta Pohjolassa se on sopeutunut muihinkin elinympäristöihin. Pohjanlepakon päivä- ja talvehtimispiilot ovat useimmiten rakennuksissa. Näin ollen pohjanlepakko on levinneisyydeltään ja kannan tiheydeltään tiukasti sidoksissa ihmiseen.
Lisääntyminen ja elintavat
Pohjanlepakko parittelee syksyllä ja synnyttää kesä-heinäkuun vaihteessa 1–2 poikasta. Se on horroksessa yleensä lokakuusta huhtikuuhun. Sen elinikä on enimmillään 14–15 vuotta.
Aktiivisena aikanaan se viettää päivät puunkoloissa, luolissa ja rakennuksissa. Yöt ovat sen saalistusaikaa. Pohjanlepakko saalistaa 5–20 metrin korkeudella, pääosin puiden läheisyydessä. Pohjanlepakon ruokalistalle kuuluvat monenlaiset hyönteiset vaihdellen sääskistä kovakuoriaisiin, perhosiin, varsinkin yökkösiin, sekä korentoihinselvennä.
Lähteet
- ↑ Stubbe, M., Ariunbold, J., Buuveibaatar, V., Dorjderem, S., Monkhzul, Ts., Otgonbaatar, M., Tsogbadrakh, M., Hutson, A.M., Spitzenberger, F., Aulagnier, S. & Coroiu, I.: Eptesicus nilssonii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Thomas Lilley: Pohjanlepakko – Eptesicus nilssonii Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b Pohjanlepakko Keskisuomalainen. Arkistoitu 16.5.2010. Viitattu 8.9.2010.
- ↑ a b Eptesicus nilssonii IUCN Red List. 2008. Viitattu 8.9.2010. (englanniksi)
| ||||||||||