Pohjois-Atlantin sopimus
Tänään puhumme Pohjois-Atlantin sopimus:sta. Tämä aihe on erittäin tärkeä nykyään ja on herättänyt suurta kiinnostusta yhteiskunnassa. Pohjois-Atlantin sopimus on vaikuttanut eri aloilla politiikasta populaarikulttuuriin. On ratkaisevan tärkeää ymmärtää sen vaikutus nykyisen todellisuutemme monimutkaisuuden ymmärtämiseksi. Tässä artikkelissa tutkimme Pohjois-Atlantin sopimus:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen tuleviin vaikutuksiin. Toivomme, että tämä luku on informatiivinen ja herättää pohdiskelua Pohjois-Atlantin sopimus:stä ja sen vaikutuksesta maailmaamme.
Pohjois-Atlantin sopimus (engl. North Atlantic Treaty, ransk. Traité de l’Atlantique Nord) eli niin sanottu Washingtonin sopimus on Washington DC:ssä 4. huhtikuuta 1949 allekirjoitettu Naton peruskirja. Sopimus perustuu Yhdistyneiden kansakuntien (YK) peruskirjan 51 artiklaan oikeudesta yhteiseen puolustautumiseen.
Pohjois-Atlantin sopimuksen allekirjoittavat ovat vahvistaneet sitoutuvansa YK:n peruskirjan tarkoituksiin ja periaatteisiin. Naton tavoite on taata jäsentensä vapaus ja turvallisuus poliittisin ja sotilaallisin keinoin. Sopimuksessa on yhteensä 14 artiklaa.
Allekirjoittajat
Perustajajäsenet
Alankomaat – allekirjoittajat ulkoministeri Dirk Stikker ja suurlähettiläs Eelco van Kleffens
Belgia – allekirjoittajat pääministeri ja ulkoministeri Paul-Henri Spaak ja suurlähettiläs Robert Silvercruys
Islanti – allekirjoittajat ulkoministeri Bjarni Benediktsson ja suurlähettiläs Thor Thors
Italia – allekirjoittajat ulkoministeri Carlo Sforza ja suurlähettiläs Alberto Tarchiani
Kanada – allekirjoittajat ulkoministeri Lester B. Pearson ja suurlähettiläs H. H. Wrong
Luxemburg – allekirjoittajat ulkoministeri Joseph Bech ja suurlähettiläs Hugues Le Gallais
Norja – allekirjoittajat ulkoministeri Halvard Lange ja suurlähettiläs Wilhelm von Munthe af Morgenstierne
Portugali – allekirjoittajat ulkoministeri José Caeiro da Mata ja suurlähettiläs Pedro Teotónio Pereira
Ranska – allekirjoittajat ulkoministeri Robert Schuman ja suurlähettiläs Henri Bonnet
Tanska – allekirjoittajat ulkoministeri Gustav Rasmussen ja suurlähettiläs Henrik Kauffmann
Yhdistynyt kuningaskunta – allekirjoittajat ulkoministeri Ernest Bevin ja suurlähettiläs Oliver Franks, Baron Franks
Yhdysvallat – allekirjoittaja ulkoministeri Dean Acheson
Myöhemmin liittyneet
|
Lähteet
- ↑ a b The North Atlantic Treaty Nato. 10.4.2019. Viitattu 21.8.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Tiivistelmien sanasto: Nato Euroopan unionin oikeus. Viitattu 21.8.2021.
- ↑ Naton rooli ja tehtävät Suomen Atlantti-seura. Viitattu 21.8.2021.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pohjois-Atlantin sopimus Wikimedia Commonsissa
Lisää luettavaa aiheesta Pohjois-Atlantin sopimus on Wikiaineistossa
