Rautatiehallitus

Nykymaailmassa Rautatiehallitus on jatkuvan keskustelun ja kiinnostuksen aihe monille ihmisille. Rautatiehallitus on onnistunut vangitsemaan kaiken ikäisten, sukupuolten ja ammattien huomion yhteiskunnan vaikutuksesta populaarikulttuurin merkitykseen. Kautta historian Rautatiehallitus on ollut tutkimuksen, analyysin ja keskustelun kohteena, mikä on johtanut sen vaikutusten ja seurausten ymmärtämiseen eri aloilla. Tässä artikkelissa tutkimme Rautatiehallitus:n merkitystä ja sen kehittymistä ajan myötä sekä sen vaikutusta nykymaailmaan.

Rautatiehallitus oli Suomessa vuosina 1877–1990 toiminut keskusvirasto, joka johti Valtionrautateiden toimintaa. Se muutettiin valtion liikelaitokseksi vuonna 1990 ja yhtiöitettiin 1. heinäkuuta 1995, jolloin syntyi nykyinen VR-yhtymä. Osa rautatiehallituksen viranomaistehtävistä siirtyi samassa yhteydessä perustetulle ratahallintokeskukselle.

Rautatiehallitusta edelsi vuoteen 1863 rautatiejohtokunta, joka valvoi Suomen ensimmäisen rautatien, Helsinki–Hämeenlinna-radan, rakentamista ja liikennöintiä, sekä vuosina 1863–1877 Tie- ja vesikulkulaitosten ylihallituksen alainen rautatiepäällikön kanslia. Rautatiehallitus perustettiin 25. heinäkuuta 1877 ja se toimi aluksi senaatin maanviljelystoimituskunnan alaisena, kunnes kulkulaitostoimituskunta perustettiin vuonna 1892. Suomen itsenäisyyden aikana se toimi ensin kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön ja vuodesta 1970 lähtien liikenneministeriön alaisuudessa.

Rautatiehallituksen tehtävänä oli hoitaa rautatieliikennettä, huolehtia rautateille tarpeellisen kaluston hankkimisesta ja rakennusten rakentamisesta sekä lipputulojen kannosta ja tilityksestä. Uusien ratayhteyksien rakentaminen lisättiin sen tehtäviin vuonna 1923. Rautatiehallituksen pääjohtaja oli samalla myös valtionrautateiden päällikkö.

Pääjohtajat

Nimikkeenä oli vuoteen 1877 rautatiepäällikkö rautatiejohtokunnassa, sen jälkeen itsenäisessä virastossa rautatiehallituksen ylitirehtööri.

Katso myös

Lähteet

  1. a b c d e Pääjohtajakunta, s. 258–260. SKS, Helsinki 2005.
  2. Aikalaiskirja 1934, s. 260 (Viitattu 22.11.2018)

Aiheesta muualla