Valtionrautatiet
Tässä artikkelissa perehdymme Valtionrautatiet:n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen alkuperää, vaikutuksia ja merkitystä nykyään. Kautta historian Valtionrautatiet:llä on ollut ratkaiseva rooli yhteiskunnan eri osa-alueilla, ja se on vaikuttanut sekä kulttuurin kehitykseen että teknologiseen kehitykseen. Kattavan analyysin avulla tutkimme, kuinka Valtionrautatiet on muokannut käsitystämme maailmasta ja synnyttänyt perustavanlaatuisia keskusteluja sen merkityksestä nykyisessä tilanteessa. Tämän artikkelin alkuperästä tulevaisuuden ennusteeseen, tämän artikkelin tavoitteena on tarjota kattava näkemys Valtionrautatiet:stä, tutkia sen monia puolia ja sen vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme.
Valtionrautatiet (lyh. VR, ruots. Statsjärnvägarna, vuoteen 1922 asti Suomen Valtion Rautatiet eli SVR) oli Suomen valtiollinen rautatielaitos, joka ylläpiti valtakunnallista rataverkkoa ja harjoitti sillä verkolla rautatieliikennettä sekä sitä tukevaa autoliikennettä. Rautatiehallituksen pääjohtaja oli samalla myös Valtionrautateiden päällikkö.
Historia
Etenkin alkuaikoinaan Valtionrautatiet pyrki kehittämään suomalaisten rautatieasemien ulkomuotoa. Valtionrautatiet perusti Valtionrautateiden keskuspuutarhan Hyvinkäälle vuonna 1873.
Vuonna 1886 Valtionrautatiet työllisti yli 3 500 ihmistä, vuonna 1910 yli 15 000 ja ennen talvisotaa lähes 30 000. Työntekijöihin kuuluivat muun muassa veturinkuljettajat, konduktöörit, sähköttäjät, ratavartijat, siivoojat sekä raiteiden kunnossapidon työntekijät ja konepajatyöntekijät. Mukaan ei kuitenkaan lueta radanrakentajia.
Valtionrautatiet aloitti toiminnan tieliikenteessä vuonna 1929 käynnistämällä kotiinkuljetuspalvelun. Se oli vastaus autoistumisen aiheuttamaa kilpailua vastaan. Kymmenessä vuodessa toiminta laajentui 30 paikkakunnalle. Vuonna 1931 rautatielaitos käynnisti myös oman linja-autoliikenteen. Sen osuus koko Suomen linja-autoliikenteestä oli kuitenkin vähäinen, ja toiminta lakkautettiin vaiheittain vuosina 1966–1971.
Yhtiöitys
Valtionrautatiet toimi liikenneministeriön alaisuudessa valtion keskusvirastomuotoisena laitoksena vuoteen 1989 asti, jolloin siitä muodostettiin niin sanottu uusimuotoinen liikelaitos, jonka taloudenpito oli irrotettu valtion talousarviosta.
1. heinäkuuta 1995 Valtionrautatiet yhtiöitettiin ja jaettiin kahtia. Siinä yhteydessä muodostettiin valtion rataverkkoa ylläpitävä Ratahallintokeskus (nyk. osa Väylävirastoa) ja liikenteen rataverkolla hoitava osakeyhtiömuotoinen VR-Yhtymä.
Pääjohtajat
- 1877–1903 Georg Strömberg
- 1903–1905 Daniil Dratjevskij
- 1906–1908 Aleksej Tjepurnov
- 1908–1917 Anders Ahonen
- 1917–1922 Bernhard Wuolle
- 1922–1942 Jalmar Castrén
- 1943–1956 Harald Roos
- 1956–1966 Erkki Aalto
- 1966–1973 Esko Rekola
- 1973–1980 Paul Paavela
- 1980–1988 Herbert Römer
- 1988–1995 Eino Saarinen
Mainoslauseet
Yhtiön mainoslauseita eli sloganeita ovat olleet: Kiskoilla on aina kesäkeli ja Junassa on hauska matkustaa. Jälkimmäinen oli Autoliiton Moottori-lehden mukaan käytössä vuonna 1985. Samalla uusi logo korvasi aiemman, niin kutsutun siipipyörä-tunnuksen.
Lähteet
- Zetterberg, Seppo: Yhteisellä matkalla. VR 150 vuotta. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-34742-3.
Viitteet
- ↑ Pääjohtajakunta, s. 258–260. SKS, Helsinki 2005.
- ↑ Kallio, Kalle: Ratajätkät – Rautatienrakentajien kokemukset 1857–1939, s. 77. SKS Kirjat, 2022. ISBN 978-951-858-314-4.
- ↑ Zetterberg 2012, s. 172–173
- ↑ Zetterberg 2012, s. 277
- ↑ Zetterberg 2012, s. 535
- ↑ Veturimies 1/2010 (Arkistoitu – Internet Archive) s. 19
| ||||||||||
| ||||||||||
