Rautiainen

Nykyään Rautiainen:stä on tullut erittäin tärkeä aihe yhteiskunnassamme. Rautiainen on herättänyt miljoonien ihmisten huomion ja kiinnostuksen eri puolilla maailmaa joko sen vaikutuksensa vuoksi ihmisten jokapäiväiseen elämään, taloudelliseen, poliittiseen tai sosiaaliseen alueeseen tai sen merkityksen vuoksi historiallisessa kontekstissa. Tässä artikkelissa tutkimme Rautiainen:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen nykyiseen kehitykseen, mukaan lukien sen vaikutus ihmiselämän eri osa-alueisiin. Lisäksi analysoimme Rautiainen:n tulevaisuudennäkymiä ja sen mahdollisia vaikutuksia yhteiskunnan tulevaisuuteen.

Tämä artikkeli käsittelee lintulajia. Sanan muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
Rautiainen
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen

Elinvoimainen

Suomessa:

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Rautiaiset Prunellidae
Suku: Rautiaiset Prunella
Laji: modularis
Kaksiosainen nimi

Prunella modularis
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Rautiainen Wikispeciesissä
  Rautiainen Commonsissa

Rautiainen.

Rautiainen (Prunella modularis) on rautiaisten heimoon kuuluva varpuslintu. Sen nimesi Carl von Linné vuonna 1758.

Koko ja ulkonäkö

Rautiainen on kauttaaltaan ruskean sävyinen lintu, jonka nokka on hyönteissyöjälle ominaisesti ohut. Linnun rinnassa ja niskan tyvessä on savunharmaata, ja selässä on tummempia juovia. Helpoiten rautiaisen tunnistaa kirkkaasti helisevästä laulustaan, jota lintu esittää puun latvassa. Linnun lentoääni on yksinkertainen mutta heleä ”tsi-hi-hi”, varoitusääni on ”tiih”.

Pituus 13–15 cm, paino 17–20 g. Sukupuolet ovat samankokoisia ja -näköisiä. Nuori lintu on muutamia viikkoja pesästälähdön jälkeen täplikäs kuten nuori punarinta, mutta heinä–elokuussa tapahtuvan sulkasadon jälkeen sitä ei voi maastossa erottaa vanhasta linnusta. Myös vanhoilla linnuilla on täydellinen sulkasato heinä–elokuussa.

Vanhin suomalainen rengastettu rautiainen on ollut 5 vuotta 10 kuukautta 14 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut 11 vuoden 8 kuukauden ikäinen brittiläinen rautiainen.

Levinneisyys

Etelä-Suomessa rautiainen on yleinen pesimälaji, Lapissa vähälukuinen. Suomessa pesii lähes puoli miljoonaa paria. Pesii koko Euroopassa, etelämpänä yleinen puutarhoissa ja puistoissa. Euroopan pesimäkanta on 9–13 miljoonaa paria. Muuttolintu, joka saapuu Etelä- ja Keski-Euroopassa sijaitsevilta talvehtimisalueilta maaliskuun lopulta toukokuun alkuun. Syysmuutto alkaa elokuun loppupuolella, huipentuu syyskuun puolivälin maissa, ja päättyy lokakuun puoliväliin mennessä.

Elinympäristö

Rautiainen männyn oksalla.

Rautiainen on arka lintu, jota tapaa pääasiassa havu- ja sekametsissä. Erityisesti sitä viehättävät kuusentaimikot ja yleensäkin kuusialikasvos. Puhtaissa männiköissä ja lehtimetsissä sitä tapaa hyvin harvoin. Saattaa talvehtia Suomessa, mutta silloin ei todennäköisesti pysy elossa koko talvea. Jotkut saattavat selvitä ruokintapaikkojen avulla, talvehtiessaan hyönteissyöjä joutuu siirtymään marjoihin ja siemeniin. Muuttoaikana viihtyy kaikenlaisissa pensaikoissa, rikkaruohostoissa ja ruovikoissa.

Lisääntyminen

Rautiaisen munia.

Suuri ja tiiviiksi tehty pesä on koottu sammaleesta, oksista ja kasvien varsista. Rautiainen pesii kesän aikana kahdesta kolmeen kertaan, joskus seuraava muninta alkaa ennen kuin ensimmäinen poikue on varttunut täysi-ikäiseksi. Pesä sijaitsee tavallisesti nuoressa kuusessa tai katajassa 1–2 metrin korkeudella. Muninta alkaa Etelä-Suomessa usein jo toukokuun alkupuolella. Munia on 4–6, väriltään puhtaan vaaleansinisiä. Naaras hautoo vajaa kaksi viikkoa, ja poikaset lähtevät pesästä noin kaksiviikkoisina. Rautiainen on runsastunut Suomessa 1900-luvun puolivälistä alkaen moninkertaisesti, syinä muun muassa kuusimetsien alan kasvu. Naarasrautiaisella on usein kaksi puolisoa.

Ravinto

Rautiainen on kesällä pääasiassa hyönteissyöjä, syksyllä ravinnoksi käyvät myös rikkaruohojen siemenet, marjat, nilviäiset ynnä muut.

Lähteet

  • von Haartman, L.; Hildén, O.; Linkola, P.; Suomalainen, P. & Tenovuo, R. 1967: Pohjolan linnut värikuvin. - Otava. Helsinki.

Viitteet

  1. BirdLife International: Prunella modularis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.2.2014. (englanniksi)
  2. Jari Valkama: Rautiainen – Prunella modularis Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.

Aiheesta muualla