Riekonmarja
Tässä artikkelissa perehdymme aiheeseen Riekonmarja, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Riekonmarja on aihe, joka on noussut alan asiantuntijoiden, tutkijoiden ja asiantuntijoiden huomion kohteeksi sen merkityksen ja vaikutuksen vuoksi. Viime vuosikymmeninä Riekonmarja on kasvattanut merkitystään ja merkitystään, ja se on herättänyt loputtomasti kysymyksiä ja huolenaiheita sen vaikutuksesta tämän päivän yhteiskuntaan. Tässä artikkelissa analysoimme yksityiskohtaisesti ja tyhjentävästi Riekonmarja:n eri puolia, jotta voimme tarjota täydellisen ja perustellun yleiskatsauksen tästä aiheesta.
| Riekonmarja | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ericales |
| Heimo: | Kanervakasvit Ericaceae |
| Suku: | Riekonmarjat Arctous |
| Laji: | alpina |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Riekonmarja eli tuntuririekonmarja (Arctous alpina), myös tunturisianmarja, on riekonmarjoihin (Arctous) ja aiemmin sianpuolukoihin (Arctostaphylos) kuuluva kesävihanta kasvi. Sen lehdet kuihtuvat talveksi ja suojaavat sitä kuivumiselta.
Kuvaus
Riekonmarja kasvaa korkeintaan 50 senttimetrin pituiseksi. Lehdet ovat lievästi hammaslaitaiset. Kukat puhkeavat varhain keväällä lumien sulettua. Kukan teriö on vihertävänvalkoinen ja kellomainen. Marjat ovat raakoina vihreitä, sitten punaisia ja kypsinä mustia. Ne ovat lintujen tärkeää ravintoa. Marjojen poiminta-aika on elokuun lopulta syyskuun loppuun. Niistä voidaan tehdä mehua ja sosetta. Riekonmarjan kromosomiluku on 2n = 26. Ruska-aikana kasvin punaisiksi muuttuvat lehdet muodostavat huomattavan osan maaruskan väriloistosta.
Levinneisyys
Riekonmarjaa tavataan koko pohjoisella pallonpuoliskolla, niin Euraasiassa kuin Kanadassa ja Alaskassakin. Muualla Yhdysvalloissa riekonmarjaa kasvaa vain koilliskolkassa Mainen ja New Hampshiren osavaltioissa.
Etelämpänä lajia esiintyy myös Alppien, Altain ja Pyreneiden vuoristoissa.
Suomessa riekonmarja on tunturikasvi ja sitä esiintyy yleisenä Lapissa. Se kasvaa paikoin yleisenä kankailla, tunturimetsissä ja rämeillä. Lounaisimmassa Suomessa on ollut 1900-luvulla Saaristomerellä Hangon lähellä erillisesiintymä, joka on hävinnyt. Nykyisin kasvia esiintyy Suomessa Pudasjärven Iso-Syötteen tunturilta pohjoiseen.
Lähteet
- ↑ ITIS (englanniksi)
- ↑ Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206.
- ↑ a b c d e Eriksson, Kalervo: Lapin luonto, s. 110–111. Helsinki: Kirjayhtymä, 1972. ISBN 951-26-0057-9.
- ↑ a b c d e Laine, Lasse J.: Suomen luonto, s. 417. Helsinki: Otava, 2013. ISBN 978-951-1-26260-2.
- ↑ a b Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- ↑ United States Department of Agriculture (USDA): Arctostaphylos alpina (englanniksi)
- ↑ Anderberg, A. & A-L.: Den virtuella floran (myös levinneisyyskartta) 2004–2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 23.6.2009. (ruotsiksi)
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Kasvimuseon putkilokasvikokoelmat
- ↑ Den virtuella floran: Ripbär (levinneisyys Pohjolassa.)
Aiheesta muualla
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Riekonmarja (Arctous alpina)
- Luontoportti: Riekonmarja (Arctous alpina)
- Valokki – nettikasvio: Riekonmarja (Arctostaphylos alpina)
| ||||||||||