Rusien–Bysantin sota (860)

Rusien–Bysantin sota
Osa rusien ja Bysantin sotia
Rusit Konstantinopolin muurien luona
Päivämäärä: 860 Paikka: Mustanmeren rannikko Lopputulos: Rusien hyökkäys pysähtyy Konstantinopoliin ja he perääntyvät
Osapuolet
Kiovan Rus	Bysantti
Komentajat
Askold ja Dir	Mikael III

Rusien–Bysantin sota oli rusien hyökkäys Bysantin valtakunnan pääkaupunkiin Konstantinopoliin ja Marmaramerelle kesäkuussa vuonna 860. Sotaretki tunnetaan bysanttilaisissa, länsieurooppalaisissa ja muinaisvenäläisissä lähteissä. Sotaretken kuvaus on varsin yhteneväinen muinaisvenäläisessä Nestorin kronikassa sekä bysanttilaisen munkin ”Georgios Hamartolosin kronikassa”.

Tilanne ennen sotaretkeä

Rusit hyökkäilivät jatkuvasti alueen mahtavinta valtakuntaa, Kasaarien kaanikuntaa, vastaan 820–830-luvuilla, minkä vuoksi kasaarit pyysivät liittolaistaan Bysantin valtakuntaa auttamaan heitä rakentamaan linnoituksen Sarkeliin Donin varrelle. Bysantin insinöörien avulla kasaarit saivat linnoituksen rakennettua ja sen avulla pystyivät kontrolloimaan Donin kauppareittiä sekä suojelemaan valtakuntaansa pohjoisen ruseja sekä idässä olevia unkarilaisia vastaan. Tästä jäi pitkäksi ajaksi ruseille haittaa, minkä vuoksi he ilmeisesti päättivät ryhtyä kostoretkelle Bysanttia vastaan vuonna 860.

Vuonna 860 Bysantti oli sodassa arabeja vastaan Vähässä-Aasiassa. Maaliskuussa 860 strateginen Lulonin linnoitus antautui arabeille. Maalis-huhtikuussa osapuolet vaihtoivat vankeja. Kesäkuussa Bysantin keisari Mikael III lähti uudelleen sotaretkelle armeijansa johdossa Abbasidien kalifaattia vastaan. Georgios Hamartolos kertoi, että Konstantinopolin puolustuksen johtoon oli jätetty piispa Orih. Simeon Metafrastin kronikassa kerrotaan, että Bysantin keisari sai tiedon rusien hyökkäyksestä Mustallajoella. (Sillä tarkoitetaan ilmeisesti jokea Kappadokiassa noin 500 km Konstantinopolista.) Rusit olivat hyökänneet Konstantinopolia vastaan Mustaltamereltä päin. Hyökkäys tuli täytenä yllätyksenä bysanttilaisille. Bysanttilaiset olivat rakentaneet mantereen suuntaan korkean kaksinkertaisen muurin. Merelle Bosporinsalmen suuntaan sekä Kultaisen sarven lahdelle päin muurit olivat aika matalia. Muurien ulkopuolella ja Bosporinsalmen rannoilla asui vähän ihmisiä, jotka eivät ehtineet pakenemaan hyökkääjiä.

Hyökkäys

Nestorin kronikan mukaan sotaretken johdossa olivat Kiovan varjagiruhtinaat Askold ja Dir. Sen mukaan sotaretki olisi tehty vuonna 866, mutta kronikka on kirjoitettu vasta 1100-luvulla, joten vuosiluku ei ole niin tarkka kuin tapahtumien jälkeen bysanttilaisten kronikoitsijoiden mainitsema vuosi 860. Vuonna 1894 belgialainen tiedemies Franz Cumont julkaisi löytämänsä Bysantin keisarien vallasta kertovan kronikan, joka sai nimensä julkaisupaikan mukaan: Brysselin kronikka. Kronikka oli kirjoitettu vuosien 1280–1300 välisenä aikana ja siinä oli myös lyhyt keisarien kronikka. Kronikassa mainitaan myös rusien tarkka hyökkäyspäivä, joka oli 18.6.860. :

”Mikael oli keisari Theofiloksen poika hallitsi yhdessä äitinsä Feodoran kanssa 4 vuotta ja yksin 10 vuotta sekä Vasilin kanssa yhden vuoden ja 4 kuukautta. Hänen hallituskautensa 18. kesäkuuta, kesällä 6368, viidentenä hallitusvuonna tulivat rusit 200:lla laivalla. Pyhän Neitsyen avulla kristityt voittivat ja tuhosivat heidät.”

Illankoitossa 18. kesäkuuta 860 noin 200 rusien laivaa tuli Bosporinsalmen rannalle. Giovanni Diacono, Venetsian doge Pietro II Orseolo suurlähettiläs ja ”Venetsian kronikan” kirjoittaja mainitsee 360 laivaa. Rusien laivojen määrä sekä hyökkäyksen kulku on varsin yhteneväinen bysanttilaisen kronikan kanssa:

«Näinä aikoina normannien kansa 360:lla laivalla uskaltautui lähestymään Konstantinopolia. Mutta he eivät millään pystyneet valloittamaan kaupunkia, jonka vuoksi he julmasti hävittivät sen ympäristön ja tappoivat suuren joukon ihmisiä. Sen jälkeen he voitokkaasti palasivat takaisin kotiin .»

Laivat olivat aika suuria, joihin mahtui 30–40 soturia, mikä oli tyypillisen viikinkilaivan koko. Nestorin kronikan mukaan Oleg Viisas pyysi Konstantinopolilta kunnianosoitusta ja kertoi hänellä olevan 40 soturia laivassa, joka saattoi olla myös liioittelua. Rusit eivät olisi pystyneet viemään suuria laivoja Dneprin koskien ohi eivätkä myöskään Donin alajuoksun ohi, missä kasaarit olivat vartioimassa jokireittiä. Tämän vuoksi voisi olettaa, että ruseja olisi ollut korkeintaan 8 000.

Laivojen ilmestyminen Mustanmeren suunnalta oli suuri yllätys bysanttilaisille. Heillä oli käytössään aikansa parhaat varoitusjärjestelmät kuten majakkojen ketju, jotka viestivät toisilleen vaaran lähestymisestä. Tämäkään ei auttanut heitä saamaan tietoa vaaran lähestymisestä mereltä päin. Päästyään maihin illansuussa soturit rupesivat ryöstelemään Konstantinopolin ympäristöä. Koko yön he ryöstelivät ja tappoivat ihmisiä, jotka paniikissa yrittivät päästä pakoon. Tilannetta hankaloitti myös se, että keisarin sotajoukot olivat 500 km:n päässä sotimassa arabeja vastaan, joten vastarinta kaupungin ympäristössä oli hyvin vähäistä. Keisari Mikael III ei voinut lähettää apujoukkoja Konstantinopoliin, koska Bysantin laivasto kärsi tappion arabeja ja normanneja vastaan Egeanmerellä sekä Välimerellä. Bysanttilaiset eivät oikein edes tienneet, kuka heitä vastaan hyökkäsi. Konstantinopolin patriarkka Fotios kertoi, että heitä vastaan oli hyökännyt ”pohjoisen kansa” tai ”kansa maan ääreltä”. Saarnassaan hän kuvaili värikkäästi rusien rituaaliuhrauksia. Hänen mielestään rusien tulo oli rangaistus kaupunkilaisten synneistä.

”Siellä näki vauvoja, jotka oli riistetty äitiensä rinnoilta ja maidosta sekä myös elämästään. Niiden koruton arkku (oi surua!) ja kallio, johon ne oli rikottu. Äidit, jotka nyyhkyttivät surusta vastasyntyneiden vauvojensa luona, jotka hengittivät viimeisen kerran. Heidän raakuutensa tuhosi ihmiset sekä myös viattomat eläimet: härät, hevoset, linnut ja kaikki muut, jotka sattuivat heidän eteensä, he lävistivät aseillaan. Härkä makasi maassa ihmisen vieressä. Lapsi ja hevonen olivat saaneet hautansa saman katon alta. Naiset ja linnut vuodattivat verta toistensa päälle.”

Rusien hyökkäys ei kohdistunut ainoastaan Bysantin pääkaupunkiin, vaan myös sen ympäristöön kuten Prinssisaarille Marmaramerellä. Karkotuksessa ollut Konstantinopolin patriarkka Ignatius pääsi hädin tuskin pakenemaan sieltä. Siitä kertoi myöhemmin Nikita Paflogonjanin teoksessaan ”Patriarkka Ignatiuksen elämä” 900-luvun alkupuolelta:

”Tällä hetkellä verenvärjäämiä surmia on enemmän kuin kellään skyyttien kansoista. Heitä sanotaan ruseiksi, jotka tulivat Pontosin Stenoniin ja hävittivät kaikki kylät, kaikki luostarit ja nyt hyökkäsivät jo Konstantinopolin saarille, jossa he ryöstivät kaikki kallisarvoiset astiat ja kalleudet. Ihmiset he ottivat kiinni ja surmasivat kaikki. Sen lisäksi he barbaarisella tavalla tunkeutuivat patriarkaatin luostareihin. He tarttuivat raivoisasti kaikkeen, mitä löysivät ja ottivat vangiksi 22 aatelista. Yhden laivan perässä heidät kaikki tapettiin kirveillä.”

Rusien perääntyminen

Patriarkka Fotiosin saarnatekstejä on säilynyt. Niissä hän vetosi Konstantinopolin asukkaisiin rusien hyökkäyksen aikana ja sen jälkeen. Toinen saarnateksti on päivätty 4. elokuuta, jolloin rusit olivat jo poistuneet kaupungin ympäristöstä. Fotios kertoi, että hyökkääjät poistuivat valtavan ryöstösaaliin kanssa. Hän ei kerro mitään syytä sille, miksi rusit poistuivat, mutta sitä pidettiin ihmeenä, että Konstantinopoli pelastui:

”Sillä hetkellä kun Neitsyen viitta kosketti muureja, barbaarit luopuivat piirityksestä ja lähtivät leiristään. Me pelastuimme odotettavasta vankeudesta ja saimme ihmeellisen pelastuksen. Vihollisen hyökkäys oli yllättävä ja myös heidän odottamaton perääntymisensä…”

Samalla patriarkka Fotios selvästi korosti, että hyökkääjät vetäytyivät Konstantinopolin kupeesta rusien omasta aloitteesta:

”Oi kuinka kaikki olivat järkyttyneitä siitä, että kaupunkia vastaan ei ole koskaan edes kohotettu keihästä! Kuinka helppo se olisikin valloittaa eikä asukkailla olisi ollut mahdollista puolustautua, joten hyökkääjän tahdosta riippui se, että laittaako sen kärsimään vai ei. Kaupungin pelastaminen oli hyökkääjän käsissä ja sen säilyminen riippui heidän hyväsydämisyydestään. Kaupunkia ei valloitettu heidän tahdostaan, minkä vuoksi häpeä tästä kärsimyksestä vahvistaa kivuliasta tunnetta mahdollisesta vankeudesta.”

Myöhemmät kronikoitsijat kuten Georgios Hamartolos, Leon Grammatikos ja Feodosi Melitenski kirjoittivat, että keisari Mikael III palasi nopeasti takaisin pääkaupunkiin, johon hän vaivoin pääsi. Yhdessä Fotiosin kanssa he kantoivat Pyhän Jumalansynnyttäjän jumalallisen viitan hymnejä veisaten rantaan ja kastoivat sen liepeen veteen. Yö oli hiljainen ja meri hiljainen, mutta yhtäkkiä nousi voimakas tuuli ja valtavat aallot löivät rantaan, myrsky pyyhkäisi tieltään jumalattomien venäläisten aluksen ja paiskasi ne rantaan niin, että ani harva venäläinen selvisi hengissä ja palasi kotiin.

Toisaalta Fotios, joka oli silminnäkijä ja osallinen tapahtumiin, ei kertonut mitään keisarin paluusta piiritettyyn pääkaupunkiin, mutta mainitsee rauhallisesta merestä. Paavi Nikolai I kirjoittama kirje 28. syyskuuta 865 keisari Mikael III mainitsee, että jokin aika sitten Konstantinopolin ympäristöä oli ryöstellyt pakanalauma (pagani), joka lähti sieltä peläten mahdollisia vastatoimia. (nulla fit ultio). Giovanni Diaconosin Venetsialaisessa kronikassa mainitaan, että hyökkääjät (normanorum gentes) palasivat kotiinsa riemusaatossa (triumpho ad propriam regressa est). Georgios Hamartolos mainitsee teoksessaan ”Keisari Basileiosin elämäkerta”, että rusit olivat ”voittamattomia”. Sen sijaan rusien jumalallien rankaisu heidän tekojensa vuoksi olisi mitä ilmeisimmin bysanttilaisten kronikoitsijoiden hurskasta fantasiaa. Rusien vetäytymisen syytä ei tiedetä. Historioitsijoilla on eri olettamuksia: rusit kenties pelkäsivät Bysantin armeijan saapumista tai kenties he eivät halunneet jäädä piirittämään kaupunkia vaan tyytyivät muhkeaan sotasaaliiseensa tai kenties halusivat vielä sopia Bysantin kanssa edullisen sopimuksen.

Muutamien teorioiden mukaan ruhtinas Oleg Viisaan voitokas sotaretki Konstantinopoliin vuonna 907, joka tunnetaan vain Nestorin kronikassa, olisi ollut vain muisteluita voitokkaasta hyökkäyksestä vuonna 860, koska Olegin sotaretkeä ei mainita muissa historian lähteissä.

Rauhansopimus, Venäjän ensimmäinen käännyttäminen kristityksi valtioksi

Rusien suurlähetystöstä Konstantinopolissa tiedetään lähinnä patriarkka Fotioksen kirjeestä itäisiin hiippakuntiin vuoden 867 alussa sekä Georgios Hamartolosilta. Sopimuksen ehtoja ei tunneta, mutta molemmat lähteet kertovat rusien halusta kääntyä kristinuskoon. Fotios täytti heidän toiveensa ja lähetti rusien luo piispan:

”…vaikka kaikkien hyvin tunteman raivokkaan verenvuodatuksen jättäisimme taaksemme, niin tuo samainen rusien kansa, joka orjuutettuna eli niin ylpeänä ja uskalsi nostaa kätensä Rooman valtaa vastaan! Mutta nyt kuitenkin he muuttavat pakanallisen ja jumalattoman uskonsa, johon he ennen uskoivat, tähän puhtaaseen ja aitoon kristinuskoon. He haluaisivat jättää menneisyyden taakseen ja ryhtyä vieraanvaraisiksi vanhojen ryöstelyjen ja uhkarohkeiden tekojen sijaan. Ja heillä on palava halu päästä uskoon, minkä vuoksi he ottivat piispan ja pastorin oppiakseen kristittyjä tapoja.”

Georgios Hamartolosilta on vielä yksi tarina, joka on kirjoitettu 950-luvulla siitä, että rusit kääntyivät kristinuskoon keisari Basileios I (867–886) ja patriarkka Ignatiuksen (867–877) aikana. Hänen mukaansa bysanttilaiset lahjojen avulla pyrkivät kääntämään rusit kristityiksi, jonka vuoksi venäjän kirkko saa arkkipiispan istuimen. Mahdollinen käännyttämisen ajankohta on varsin lähellä samaa, josta myös Fotios mainitsee. Jos puhutaan samasta tapahtumasta, niin ilmeisesti kristinuskoon kääntymiseen osallistuneen Fotioksen kirjoitus on todennäköisemmin oikea. Rusien käännyttämisestä kristinuskoon ei mainita, missä tämä kansa asui ja kuka oli heidän hallitsijansa. Kirkollis-akateemisissa piireissä mainitaan, että Kiovan ruhtinaat Askold ja Dir sekä poljaanit ja hiukan muuta kansaa olisi ottanut kasteen Kiovassa piispalta (ilmeisesti Kirilliltä ja Mefodilta, jotka Konstantinopolin patriarkka Fotios olisi lähettänyt sinne 860-luvun alussa tai puolivälissä. .

Historialliset lähteet

Italialainen historioitsija 1400-luvulta, Flavio Biondo kertoi normannien hyökkäyksestä Konstantinopoliin vuonna 860 ja huomautti, että normannit olisivat sen jälkeen palanneet takaisin Britannianmerelle (Britannicum mare). Historioitsija A. A. Vasiljev tutki rusien mahdollista hyökkäystä Välimeren suunnalta, koska arabitiedemies al-Jakubi 800-luvun lopulta kirjoitti, että normannit hyökkäsivät Sevillaan vuonna 844 ja nimesi heidät nimellä ”ar-rus”. T. M. Kalinina on kerännyt todisteita normannien hyökkäyksestä Sevillaan ja oletti, että ne hyökkääjät olisivat olleet Skandinavian viikinkejä, jotka kiersivät ryöstöretkillään pitkin Länsi-Euroopan rannikkoja sekä tulleen Gibraltarin kautta Välimerelle.

Suurin osa historioitsijoista tukee muinaisvenäläisten kronikoiden teoriaa sekä Nikita Paflogonjanin todistusta, että hyökkäys olisi tullut Mustaltamereltä. Patriarkka Fotios mainitsi ensimmäisessä hyökkäysajan saarnassaan, että viholliset olivat ”skyyttejä” sekä sen että Rusien ensimmäinen kristinuskoon käännyttäminen jossain Itä-Euroopassa.

Katso myös

• Rusien–Bysantin sota

Lähteet

• Saarnan alkusanat и Lyhennelista
• Pyhä Fotios, Konstantinopolin arkkipiispa, 1.saarna "Rusien hyökkäyksestä"
• Pyhä Fotios, Konstantinopolin arkkipiispa, 2.saarna "Rusien hyökkäyksestä"
• Nestorin kronikka: vuosi 866. D. S. Lihatsovin käännös venäjäksi
• Nestorin kronikka. (Povest’ vremennyh let.) Dmitri Sergejevitš Lihatšovin venäjänkielisestä tulkinnasta suomentanut Marja-Leena Jaakkola. Kuvittanut Mjud Metšev. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19828-5.

Viitteet

Kirjallisuutta

• Аникин Д. В. «Поход Аскольда и Дира на Греки в 866 (6374) г.» из (Arkistoitu – Internet Archive) (Askoldin ja Dirin sotaretki kreikkalaisia vastaan vuonna 866)
• Кузенков П. В. Поход 860 г. на Константинополь и первое крещение Руси в средневековых письменных источниках. // Древнейшие государства Восточной Европы. 2000 г.: Проблемы источниковедения. М., 2003. С.3-172. (Muinaiset Itä-Euroopan valtiot)