Salakka
Tämä artikkeli käsittelee Salakka:n aihetta eri näkökulmista, ja tavoitteena on tarjota täydellinen ja rikastuttava näkemys tästä laajasta ja monipuolisesta aiheesta. Esittelyssä on erilaisia näkökulmia, viimeaikaisia tutkimuksia, asiantuntijalausuntoja ja käytännön esimerkkejä, joiden avulla lukija voi syventyä Salakka:een syvällisesti ja rikastuttavalla tavalla. Samoin analysoidaan Salakka:n vaikutukset ja seuraukset eri elämänalueilla sekä mahdollisia ratkaisuja tai suosituksia, joita voidaan tehdä tämän asian suhteen. Lue eteenpäin saadaksesi selville kaiken, mitä sinun tulee tietää Salakka:stä!
| Salakka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Karppikalat Cypriniformes |
| Heimo: | Särjet Leuciscidae |
| Suku: | Alburnus |
| Laji: | alburnus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Alburnus alburnus |
|
| Katso myös | |
Salakka (Alburnus alburnus) on makeassa vedessä ja murtovedessä elävä hopeankirkas särkien heimon kalalaji.
Ulkonäkö ja elintavat
Salakka on tavallisesti 10–15 cm pitkä, painoa on harvoin yli 40 g. Väriltään se on kiiltävän hopea. Se liikkuu parvissa lähellä vedenpintaa. Salakka syö hyönteisiä veden pinnalta sekä eläinplanktonia. Salakka muistuttaa jossain määrin Suomessa esiintyvistä kalalajeista allikkosalakkaa, muikkua ja seipiä.
Levinneisyys
Salakka esiintyy luonnostaan suuressa osassa Eurooppaa Pyreneiden, Alppien, Kaukasuksen ja Kaspianmeren pohjoispuolella, ei kuitenkaan Irlannissa ja suurimmassa osassa Englantia. Idässä levinneisyys jatkuu Ural- ja Embajokien vesistöihin saakka. Italiassa, Espanjassa ja Portugalissa salakka elää istutettuna.
Suomen sisävesissä salakkaa esiintyy miltei koko maassa Lapin pohjoisosaa ja Kuusamon aluetta lukuun ottamatta.
Lisääntyminen
Salakan kutuaika vaihtelee samassakin vesistössä siten, että se saattaa jaksottua kolmeenkin eri ajanjaksoon. Useimmiten kuulee mainittavan kutuajoiksi toukokuun loppu, juhannuksen seutu sekä noin heinäkuun toinen viikko. Kutuaikaan koirailla on päässä ja kyljissä pieniä kutukyhmyjä, jotka tekevät ihon karkeaksi. Kutupaikan pohja on kova, kivikkoa tai soraa. Kutu tapahtuu kollektiivisesti ns. parvikutuna, missä kalat eivät muodosta pareja tai reviirejä. Parvi kutee lähellä soraista kutualustaa, johon mäti takertuu.
Kalastus ja käyttö
Ruokakalana salakkaa ei arvosteta, mutta täkykalaksi se kelpaa hyvin. Salakan suomut ovat tiukassa verrattuna moniin muihin täkyinä käytettäviin kaloihin, joten sitä voi käyttää hyvin myös vetouistelussa. Salakka soveltuu syötiksi myös onkeen, jolloin saaliiksi saadaan pääasiassa suuria ahvenia.
Aikoinaan salakan suomuista on valmistettu keinotekoisten helmien päällystämiseen käytettyä ainetta.
Lähteet
- ↑ Freyhof, J. & Kottelat, M.: Alburnus alburnus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.8.2013. (englanniksi)
- ↑ Salakka – Alburnus alburnus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b Salakka (Alburnus alburnus) LuontoPortti.fi
- ↑ a b Alburnus alburnus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
- ↑ a b Lauri Koli: Suomen kalaopas. 3. painos. WSOY, 2001. ISBN 951-0-19307-0.