Täältä ikuisuuteen (elokuva)

Nykymaailmassa Täältä ikuisuuteen (elokuva) on erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monille ihmisille. Täältä ikuisuuteen (elokuva) on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion joko yhteiskuntavaikutuksensa, työelämän merkityksensä tai populaarikulttuuriin kohdistuvan vaikutuksensa vuoksi. Kautta historian Täältä ikuisuuteen (elokuva) on ollut ratkaisevassa roolissa ihmiskunnan kehityksessä, ja sen tutkimus ja tutkimus ovat edelleen akateemikkojen, tutkijoiden ja eri alojen ammattilaisten prioriteetteja. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Täältä ikuisuuteen (elokuva):n vaikutusta ja merkitystä sekä sen vaikutuksia jokapäiväiseen elämäämme.

Täältä ikuisuuteen
From Here to Eternity
Ohjaaja Fred Zinnemann
Käsikirjoittaja
Tuottaja Buddy Adler
Säveltäjä George Duning
Kuvaaja Burnett Guffey
Leikkaaja William A. Lyon
Tuotantosuunnittelija Cary Odell
Pukusuunnittelija Jean Louis
Lavastaja Cary Odell
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Columbia Pictures
Levittäjä Columbia Pictures
Netflix
Ensi-ilta 1953
Kesto 118 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Burt Lancaster ja Deborah Kerr.

Täältä ikuisuuteen (engl. From Here to Eternity) on yhdysvaltalainen elokuva vuodelta 1953. Elokuva perustuu James Jonesin vuonna 1951 ilmestyneeseen samannimiseen romaaniin. Elokuvan ohjasi Fred Zinnemann ja sen pääosissa olivat Burt Lancaster, Montgomery Clift, Deborah Kerr, Donna Reed ja Frank Sinatra. Elokuva kertoo Havaijilla olevista sotilaista toisen maailmansodan aikaan. Elokuva on erityisen kuuluisa rantasuudelmakohtauksestaan.

Elokuva oli ehdolla kolmeentoista Oscar-palkintoon ja voitti niistä kahdeksan.

Oscar-palkinnot

Voitetut

Muut ehdokkuudet

Muut tunnustukset

The New York Timesin kriitikot valitsivat Täältä ikuisuuteen -elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta.

Lähteet

  1. The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 2.7.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla