Tantalos
Nykymaailmassa Tantalos:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe. Tantalos on onnistunut vangitsemaan eri alojen ja yleisöjen huomion joko yhteiskuntaan, talouteen, politiikkaan tai ihmisten jokapäiväiseen elämään kohdistuvan vaikutuksensa vuoksi. Ajan myötä kiinnostus Tantalos:tä kohtaan on lisääntynyt, mikä synnyttää loputtomia keskusteluja, tutkimusta ja ristiriitaisia mielipiteitä. Tässä yhteydessä on olennaista ymmärtää täysin, mitä Tantalos on, mitkä ovat sen seuraukset ja kuinka se vaikuttaa koko yhteiskuntaan. Siksi tässä artikkelissa käsitellään Tantalos:n aihetta laajasti ja yksityiskohtaisesti, jotta voidaan tarjota laaja ja täydellinen näkemys sen merkityksestä ja vaikutuksista nykymaailmassa.
Tantalos (kr. Τάνταλος) oli kreikkalaisessa mytologiassa tantalidien suvun kantaisä ja Pelopsin ja Nioben isä. Hän oli erään taruversion mukaan Lyydian kuningas ja Zeuksen sekä okeanidi Pluton poika. Hän oli rikas sekä läheinen jumalten kanssa, mutta kuitenkin rikkoi useita kertoja jumalien antamia sääntöjä. Hän kertoi jumalien pidoissa kuulemiaan salaisuuksia, tarjosi nektaria ystävilleen sekä yritti syöttää poikansa Pelopsin jumalille.
Hänet lähetettiin rangaistukseksi Tartarokseen, missä hän joutui seisomaan kaulaansa myöten vedessä, joka katosi hänen yrittäessä juoda janoonsa. Lisäksi hänen päänsä päällä riippui hedelmiä, jotka myös pakenivat hänen ulottuviltaan.[1]
Tantaloksen tuska
Tantaloksen tuskalla tarkoitetaan asiaa, joka on lähellä mutta kuitenkin saavuttamattomissa.
Myöhemmät kirjalliset viittaukset
Pentti Saarikoski on kirjoittanut Pelopsista ja Tantaloksesta runon.
Katri Vala on kirjoittanut Tantaloksesta runon.
Victor Hugon kirjassa Notre-Damen kellonsoittaja viitataan Tantaluksen tuskiin pikkupojan kantaessa leipää.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tantalos Wikimedia Commonsissa
