Television kanavauudistus 1993

Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Television kanavauudistus 1993:n maailmaan, jännittävään aiheeseen, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Television kanavauudistus 1993 on jättänyt historiaan lähtemättömän jäljen alkuperästään sen vaikutukseen nykypäivän yhteiskuntaan. Näillä linjoilla tutkimme sen alkuperää, sen kehitystä ajan myötä ja sen merkitystä nykyään. Lisäksi analysoimme, kuinka Television kanavauudistus 1993 on vaikuttanut jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin kulttuurista teknologiaan ja miten sen vaikutus tulee olemaan päähenkilö myös tulevaisuudessa. Valmistaudu uppoutumaan Television kanavauudistus 1993:n kiehtovaan maailmaan ja tutustumaan kaikkeen, mitä tällä teemalla on tarjota. Et voi menettää tätä!

Television kanavauudistus 1993 oli Suomen televisiokanavien uudelleenjärjestely vuoden 1993 alussa. Uudistuksessa mainosrahoitteinen televisiotoiminta siirtyi omalle MTV3-kanavalleen, joka muodostettiin yhdistämällä MTV:n siihen asti Yleisradion kanavilla toimineet lähetykset ja MTV:n vuonna 1990 enemmistöomistukseensa saama Kolmoskanava. Yleisradio joutui nyt ensi kertaa todelliseen kilpailutilanteeseen MTV:n kanssa, kun ne siihen asti olivat jakaneet ohjelma-aikaa ja koordinoineet työnjakoa samoilla kanavilla. Ennen kanavauudistusta MTV:n roolina Yleisradion kanavilla oli tarjota viihdettä ja fiktiota Ylen oman tarjonnan painottuessa selvästi tietopuoliseen ohjelmistoon. Tilanne oli sama sekä Yle TV1- että Yle TV2 -kanavilla, jolloin kanavien ohjelmaprofiileissa ei juuri ollut eroa.

Taustaa

Kanavauudistuksen myötä syntynyt MTV3 nousi Suomen suosituimmaksi televisiokanavaksi. MTV3:n ensimmäisen kanavailmeen suunnitteli Brian McCallum McCallum Kennedy D'Auria-mainostoimistosta, ja uuden pöllön hänen kollegansa John Kennedy. McCallum suunnitteli myös lokakuussa 2005 käyttöön otetun ilmeen.

Yleisradion aloittaessa televisiotoimintaa 1950-luvun loppupuolella hyväksyttiin mainoksista saatavat tulot yhdeksi rahoituskeinoksi vähentämään lupamaksuihin kohdistuvaa painetta. Yle ulkoisti mainosrahoituksen hankinnan vuonna 1957 perustetulle Oy Mainos-TV-Reklam Ab:lle (vuodesta 1982 MTV Oy), jolle se vuokrasi lähetysaikaa. 1980-luvun alussa yleistyneiden erilaisten kaapeli- ja taivaskanavien sekä videonauhureiden pelättiin vievän Ylen ja MTV:n katsojia. Lisäksi MTV pelkäsi vuonna 1985 aloittaneiden paikallisradioiden uhkaavan sen mainosmyyntiä. Vastatoimena muuttunutta mediakenttää kohtaan Yle, MTV ja Nokia Oy perustivat Oy Kolmostelevisio Ab:n marraskuussa 1985. Kolmoskanava aloitti täysipainoiset lähetyksensä 1. syyskuuta 1987.

Syksyllä 1988 MTV alkoi olla taloudellisissa vaikeuksissa Kolmoskanavan kanssa mainosrahoista kilpailemisen ja mainosajan vähentyneen myynnin johdosta. Ratkaisuna ongelmaan sovittiin kesäkuussa 1989, että Kolmoskanava myydään MTV:lle tytäryhtiöksi, ja että MTV siirtyy lähettämään ohjelmiaan Kolmoskanavalle vuoteen 1993 mennessä.

Kanavauudistus

Kanavauudistus toteutui suunnitellusti uutenavuotena 1993. Kanavauudistus lisäsi vuoden ensimmäisinä viikkoina televisionkatselua, mutta pudotti rajusti Ylen katsojamääriä, kun taas uuden MTV3-kanavan osuus katsojista nousi 43 prosenttiin. Uuden kaupallisen kanavan uutuudenviehätyksen ohella syynä oli Ylen epäonnistuminen ohjelmistonsa uudistamisessa. TV1:n alkuiltojen sekavaksi ja väkinäiseksi koettu makasiiniohjelma Suomen Televisio sai paljon odotettua vähemmän katsojia, vain 150 000–300 000. Samoin tuttujen puoli yhdeksän iltauutisten muuttaminen klo 20–21 kestäväksi Uutistunniksi epäonnistui täysin, ja jo maaliskuussa 1993 iltauutiset palautettiin vanhalle paikalleen klo 20.30. Iltauutisten katsojamäärä palautui pian alle puolen miljoonan tasosta yli miljoonaan. Keväällä 1993 tehdyssä kyselyssä niukka enemmistö suomalaisista (54 %) piti kanavauudistusta sinänsä onnistuneena, mutta peräti 31 prosentin mielestä Ylen ykköskanavan ohjelmat olivat sen yhteydessä huonontuneet.

Huhtikuussa 1993 TV1:n kanavajohtaja Aarno Kaila esitteli korjaustoimenpiteenä uuden organisaatiomallin, jossa muun muassa Ere Kokkonen sai lähteä fiktiolinjan johdosta. Vuonna 1994 Ylen pääjohtaja Reino Paasilinna esikuntineen vaihdettiin toimitusjohtaja Arne Wessbergiin, joka nimitti Ylen uudessa 1. huhtikuuta 1994 voimaan astuneessa organisaatiossa koko televisiotoiminnan uudeksi johtajaksi entisten kanavajohtajien tilalle Kolmoskanavan nousuun saaneen Heikki Lehmuston. Yhden johtajan alaisuudessa TV1 ja TV2 alettiin profiloida toisistaan erottuviksi kanaviksi. Kakkoskanavan faktapainotteisuus alkoi vaihtua elokuviin, televisiosarjoihin sekä muihin viihde- ja harrastusohjelmiin.

Lähteet

  1. ↑ Hellman, Heikki: ”Kanavavalinta ja television uusi kilpailutilanne”, Elävän kuvan vuosikirja 1993, s. 42–51. Suomen elokuvasäätiö, 1993. ISBN 951-37-1086-6.
  2. ↑ a b Hellman, Heikki ja Sauri, Tuomo: ”Kanavauudistus ja ohjelmatarjonnan rakenne”, julkaisussa Kanavat auki! Televisiotutkimuksen lukemisto/ toim. Anu Koivunen ja Veijo Hietala. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskus. Turku 1997. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja A: 61. ISSN 0788-7906. S. 244, 248.
  3. ↑ a b Jokela, Marko Samuli: MTV-konserni kohensi tulostaan. Helsingin Sanomat, 5.2.1994. HS arkisto (maksullinen). Viitattu 17.12.2017.
  4. ↑ ”Kun MTV3 vaihtoi ilmeensä monipuolisesta yksinkertaiseen”. fi-FI
  5. ↑ Heikki Hellman: Koko illan ilo? Kolmoskanava ja television kaupallistuminen Suomessa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2012, s. 48; ISBN 978-952-222-339-5
  6. ↑ Lyytinen, Jaakko: ”IV: Kamerakierroksista uutisvirtaan, Television alkuvuosikymmenet tiedon välittäjänä ja keskustelun herättäjänä”, Television viisi vuosikymmentä, s. 187. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-939-5.
  7. ↑ Heikki Hellman: Koko illan ilo? Kolmoskanava ja television kaupallistuminen Suomessa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2012, s. 105; ISBN 978-952-222-339-5
  8. ↑ Jaakko Lyytinen: Kun pöllö sai siivet - MTV:n uutisten historia. Kustannusosakeyhtiö Tammi 2006, s. 145-146; ISBN 978-951-31-3793-9
  9. ↑ Yle ja MTV hankkivat jo ohjelmaa Kolmoskanavalle. Helsingin Sanomat, 26.11.1985, s. 8.
  10. ↑ Kolmosesta kanava yli miljoonalle. Helsingin Sanomat, 1.9.1987, s. 49.
  11. ↑ Heikki Hellman: Koko illan ilo? Kolmoskanava ja television kaupallistuminen Suomessa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2012, s. 199; ISBN 978-952-222-339-5
  12. ↑ Juhani Wiio, Raimo Salokangas: Television viisi vuosikymmentä; Suomalaisen television synty ja rakenteet. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2007, s. 48; ISBN 978-951-746-939-5
  13. ↑ Hallintoneuvosto sinetöi television uuden kanavajaon. Helsingin Sanomat, 10.6.1989, s. 12.
  14. ↑ Salokangas, Raimo: ”II: Suomalaisen television synty ja rakenne”, Television viisi vuosikymmentä, s. 49. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-939-5.
  15. ↑ Karjalainen, Jussi: TV 1 hävisi alkuillan katsojakilpailun. Helsingin Sanomat, 25.1.1993. HS arkisto (maksullinen). Viitattu 1.1.2017.
  16. ↑ Himberg, Petra: Koiratkin ulvoivat, kun Uutistunti alkoi 6.3.2013. Yle Elävä Arkisto. Viitattu 1.1.2017.
  17. ↑ Hakkarainen, Kaisa: Kansa käski uutiset takaisin paikoilleen - Muutokset pakottavat miettimään uusiksi myös Suomen television. Helsingin Sanomat, 27.1.1993. HS arkisto (maksullinen). Viitattu 19.6.2018.
  18. ↑ a b Apunen, Matti: ”Näin sen näin 1993”, Elävän kuvan vuosikirja 1994, s. 50, 53, 57, 71,. Suomen elokuvasäätiö, 1994. ISBN 951-37-1245-1.
  19. ↑ a b Lindfors, Jukka: Vuosisadan kanavauudistus 8.9.2006. Ylen Elävä Arkisto. Viitattu 1.1.2017.

Kirjallisuutta

  • Teemanumero tv-kanavauudistuksesta, Filmihullu 3/1993.
Enciclo
Wikious
Sapientia
Scientia
Boobota
Anandapedia
Sagapedia
Wikithot