Tällä hetkellä Tofan kieli on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Tofan kieli on ollut alkuperästään tämän hetken vaikutuksiin asti keskustelujen, tutkimusten ja tutkimuksen kohteena, joissa on yritetty selvittää sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan. Olipa kyseessä historiallinen, tieteellinen, sosiaalinen tai kulttuurinen näkökulma, Tofan kieli on herättänyt kiinnostuksen eri alojen asiantuntijoissa, jotka ovat omistaneet aikaa ja vaivaa ymmärtääkseen sen vaikutusta elämäämme. Tässä artikkelissa perehdymme Tofan kieli:n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen monia puolia sekä analysoimme sen merkitystä ja näkyvyyttä nykyisessä kontekstissa.
Tofan kieli | |
---|---|
Oma nimi | Тоъфа |
Muu nimi | tofalarin kieli |
Tiedot | |
Alue |
Venäjä Irkutsk ja sen lähialue |
Puhujia | 30 |
Kirjaimisto | kyrillinen |
Kielitieteellinen luokitus | |
Kielikunta | turkkilaiset kielet |
Kielikoodit | |
ISO 639-1 | ei ole |
ISO 639-2 | tyv |
ISO 639-3 | kim |
Tofan kieli (aikaisempi nimitys karagassi; tofaksi тоъфа дыл, tofa dıl) on Venäjällä Irkutskin alueella asuvien tofalarien puhuma turkkilainen kieli.
Tofalarit asuvat Sajanvuoriston itäosassa Tuvan ja Krasnojarskin aluepiirin rajalla Irkutskin alueen Nižneudinskin piirissä. Tofalarien asuttamia taajamia ovat Alygdžer, Nerha ja Verhnjaja Gutara.
Vuonna 1989 Venäjällä laskettiin olevan 722 tofalaria ja 323 tofan kielen puhujaa. Kansallisuudeltaan tofalareista 42,8 % ilmoitti äidinkielekseen tofan ja 55,5 % venäjän. Vuoden 2002 väestölaskennassa rekisteröitiin 837 tofalaria ja 378 tofan puhujaa. Tarkempi tilasto osoittaa, että Irkutskin alueen 723 tofalarista kaikki osaavat venäjää, mutta vain 114 puhuu tofaa.
Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 93 tofan puhujaa.
Perinteisen luokittelun mukaan tofa kuuluu turkkilaisten kielten uiguurilais-oguusilaisen ryhmän uiguurilais-tukyilaiseen alaryhmään. Sen lähin sukukieli on tuva, jonka murteena sitä voidaan myös pitää. Uudemman näkemyksen mukaan tofa, tuva sekä Mongolian alueella puhuttavat uiguuri-urjanhai ja tsaatan muodostavat sajanilaisen alaryhmän.
Tofan kielessä on säilynyt paljon muinaisturkkilaisia ja muinaisuiguurilaisia piirteitä. Fonetiikassa on havaittavissa kettiläinen substraatti. Sanastossa on vaikutteita mongolista, burjaatista ja venäjästä. Murre-erot ovat vähäisiä.
Ensimmäinen tofan kielen tutkija oli suomalainen M. A. Castrén, jonka kielioppi ja sanasto julkaistiin vuonna 1857.
Aiemmin liikkuvan kansan perinnetieto on kulkenut tarinoissa ja saduissa, joita ei kirjoitettu, mutta niitä on merkitty muistiin 1900-luvun viimeiseinä vuosikymmeninä. Näissä korostuvat metsästys, eläimet, luonnon kauneus ja muun muassa Dag-Eezy -niminen vuorenhaltia.
Vuonna 1989 laadittiin kyrilliseen kirjaimistoon perustuva, lisämerkein täydennetty tofan kirjaimisto. Sen jälkeen tofaksi on julkaistu muutamia äidinkielen oppikirjoja. Kieltä opetetaan aineena kolmessa koulussa.
Tofan kirjaimisto
А а | Б б | В в | Г г | Ғ ғ | Д д | Е е | Ә ә |
Ё ё | Ж ж | З з | И и | I i | Й й | К к | Қ қ |
Л л | М м | Н н | Ң ң | О о | Ө ө | П п | Р р |
С с | Т т | У у | Ү ү | Ф ф | Х х | Һ һ | Ц ц |
Ч ч | Ӌ ӌ | Ш ш | Щ щ | Ъ ъ | Ы ы | Ь ь | Э э |
Ю ю | Я я |
Elvyttämistoimista huolimatta tofan kieltä voidaan pitää kuolevana kielenä. Sitä käyttävät etupäässä vanhukset. Asiantuntija-arvion mukaan tofaa puhuu sujuvasti alle 2 % tofalareista.