Uno Nurminen
Nykymaailmassa Uno Nurminen:stä on tullut kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnalle, koska se kattaa näkökohtia, jotka vaikuttavat jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Uno Nurminen on herättänyt kiinnostusta useilla sektoreilla, ja se on herättänyt keskustelua ja pohdiskelua sen vaikutuksista ja seurauksista. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja Uno Nurminen:een analysoimalla sen merkitystä nykyisessä kontekstissa ja sen merkitystä eri tieteenaloilla.
Uno Lauri Nurminen (26. tammikuuta 1895 Kärkölä – 10. elokuuta 1972 Helsinki) oli suomalainen ammattiyhdistysvaikuttaja ja poliitikko. Nurminen oli Rakennustyöväen liiton puheenjohtaja vuosina 1925–1930 ja Rakennustyöläisten liiton sihteeri 1931–1936 sekä puheenjohtaja 1936–1945. Sotien jälkeen hän toimi kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön työmaahuollon ylitarkastajana 1945–1962.
Nurminen työskenteli maalarina Helsingissä 1912–1921. Vuonna 1921 hänet valittiin Suomen maalarien liiton sihteeriksi. Sieltä hän siirtyi 20 vuodeksi rakennustyöläisten etujen valvontaan. Nurminen oli Sosialistisen työväen ja pienviljelijäin ryhmän kansanedustaja Uudenmaan vaalipiiristä vuosina 1924–1927. Hän kuului eduskunnassa työväenasiainvaliokuntaan ja valtiovarainvaliokuntaan. Nurminen oli eduskuntaryhmänsä varapuheenjohtaja. Nurminen oli myös presidentin valitsijamies vaaleissa 1925 ja hän kuului Helsingin kaupunginvaltuustoon.
1920-luvun loppupuolella – kommunistien kanssa aiemmin läheistä yhteistyötä tehnyt – Nurminen joutui SKP:n epäsuosioon. Itsenäisesti toiminut Nurminen oli puolueen jyrkentyneen linjan mukaisesti horjuvaa ainesta, josta haluttiin eroon. Häntä ei otettu ehdokkaaksi vuoden 1927 eduskuntavaaleihin. Joulukuussa 1929 Nurminen oli perustamassa SKP:n linjaa vastustanutta Suomen työväen vasemmistoryhmää, jonka keskustoimikunnan varapuheenjohtajaksi hänet valittiin. Toukokuussa Nurminen valittiin ryhmän muodostaman Sosialististen työväenyhdistysten keskuskomitean jäseneksi. Kommunistien hallitsema Rakennustyöväen liitto vapautti Nurmisen puheenjohtajuudesta keväällä 1930 ja valitsi tilalle Väinö Hannulan.
Nurmisella oli luottamustehtäviä muun muassa SDP:n Uudenmaan piirijärjestössä (pj), Helsingin työväen säästöpankin hallituksessa (pj), VR:n työaikalautakunnassa (pj) ja Valtion ravitsemuskeskuksen johtokunnassa (pj). Hän kuului myös Säästöpankkien keskusosakepankin hallintoneuvostoon, Suomen Ammattijärjestön toimikuntaan, SAK:n työvaliokuntaan ja Työterveyslaitoksen johtokuntaan.
Lähteet
- ↑ a b c d e Uno Nurminen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Tauno Saarela: Suomalainen kommunismi ja vallankumous 1923–1930, s. 157. Historiallisia Tutkimuksia 239. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-051-6.
- ↑ a b Tauno Saarela: Suomalainen kommunismi ja vallankumous 1923–1930, s. 247–248, 299, 740–741, 743. Historiallisia Tutkimuksia 239. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-051-6.
- ↑ Ilkka Hakalehto: SKP ja sen vaikutus poliittiseen ja ammatilliseen työväenliikkeeseen 1918–1928 (WSOY 1966), s. 197.
| ||||||
|
