Nykymaailmassa Vapaakappaleoikeus:stä on tullut yhä tärkeämpi kiinnostava aihe. Puhummepa sitten tekniikasta, tieteestä, politiikasta, taloudesta tai mistä tahansa muusta alasta, Vapaakappaleoikeus:llä on keskeinen rooli elämässämme. Yhteiskunnan kehittyessä ja uusien ideoiden kehittyessä Vapaakappaleoikeus on saavuttanut merkityksen, jota ei voida sivuuttaa. Tässä artikkelissa tutkimme Vapaakappaleoikeus:n eri puolia ja analysoimme sen vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Alkuperäistään nykyiseen kehitykseensä Vapaakappaleoikeus on ollut jatkuvan keskustelun aihe nykymaailmassa.
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Vapaakappaleoikeus on joillekin kirjastoille lain mukaan kuuluva oikeus saada kappale jokaisesta jossakin maassa painetusta julkaisusta, kuten kirjoista sekä sanoma- ja aikakauslehdistä. Lisäksi vapaakappaleoikeuteen sisältyy oikeus hakea ja tallentaa verkkoaineistoja. Lain tarkoituksena on kulttuuriperinnön säilyttäminen sekä julkaisujen saattaminen tutkimuksen käyttöön.
Vapaakappalekirjastoja ovat Suomessa lain kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä mukaiset kirjastot. Vapaakappalekirjastoissa säilytetään lain perusteella saatuja kappaleita kirjoista, lehdistä ja muista painotuotteista sekä musiikista ja muista tallenteista. Vapaakappaleina tallennetut elektroniset julkaisut kuten e-kirjat, e-lehdet, verkkomusiikki sekä suomalaiset verkkosivustot ovat myös käytettävissä vapaakappalekirjastoissa.
Suomessa täydellinen tai osittainen vapaakappaleoikeus on seuraavilla kirjastoilla:
Vapaakappaleoikeuden omaavat kirjastot saavat maksuttomat kappaleet kotimaisista painotuotteista, ääntä, kuvaa tai tekstiä sisältävistä tallenteista sekä verkkoaineistoista. Oikeus perustuu Lakiin kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä (1433/2007), joka 1.1.2008 alkaen kumoaa aiemman Vapaakappalelain (420/1980) sekä sitä täydentäneen asetuksen (774/1980) samoin kuin Lain elokuvien arkistoinnista (576/84). Vapaakappaleiden määrä vaihtelee aineistosta riippuen kuudesta (mm. kirjat, aikakauslehdet) kahteen (mm. mainokset, luettelot ja esitteet) tai yhteen (mm. sanomalehdet ja av-aineisto).
Lain mukaan Kansalliskirjaston tehtävänä on ohjelmallisesti hakea ja tallentaa tietoverkoista yleisön saatavilla olevaa verkkoaineistoa. Haettavaan ja tallennettavaan verkkoaineistoon tulee sisällyttää edustavasti ja monipuolisesti tietoverkoissa eri aikoina yleisön saatavilla olevaa aineistoa.
Tallennetut verkkoaineistot ovat nykyisten vapaakappalekirjastojen lisäksi käytettävissä Eduskunnan kirjastossa sekä Kansallisessa audiovisuaalisessa instituutissa (KAVI).