Tässä artikkelissa tutkimme Agglutinaatio (kielitiede):n kiehtovaa maailmaa ja sen vaikutuksia jokapäiväiseen elämään. _Var1 on kiinnittänyt kaiken ikäisten ihmisten huomion eri puolilta maailmaa, ja siitä on tullut laajan kiinnostuksen aihe. Syntymisestään lähtien Agglutinaatio (kielitiede) on herättänyt kiistoja, ihailua ja on ollut jopa tutkimuksen kohteena useilla tiedon aloilla. Näillä linjoilla analysoimme perusteellisesti Agglutinaatio (kielitiede):n vaikutuksia nyky-yhteiskunnassa ja sen vaikutusta eri alueilla. Tämä artikkeli tarjoaa kattavan katsauksen Agglutinaatio (kielitiede):stä ja sen vaikutuksista jokapäiväiseen elämäämme sen historiallisesta merkityksestä sen merkityksellisyyteen nykyaikaisessa kontekstissa.
Agglutinaatio on kielitieteellinen ilmiö, jossa sanoja muunnetaan säännönmukaisesti lisäämällä sanavartaloon affikseja tai jossa kaksi aiemmin itsenäistä sanaa sulautuvat yhdeksi. Suomen kieli on tässä merkityksessä agglutinatiivinen kieli, koska se luottaa sananmuodostuksessaan ja ääntämyksessäänkin perussanavarastoon, jonka sanoista muodostetaan uusia yhdistämällä niihin kieliopillisia morfeemeja. Puhtaasta agglutinaatiosta on kyse, kun morfeja voidaan asettaa peräkkäin ilman yksittäisten morfien merkityksien hämärtymistä.
Agglutinaatiossa sanavartalo pysyy ennallaan, kun päätteitä tai etuliitteitä lisätään. On täysin kielen säännöistä riippuvaista, mihin affiksi lisätään. Se voi käyttää pelkästään etuliitteitä, etuliitteitä sekä jälkiliitteitä tai joskus jopa sisäliitteitä. Lisäksi kaikilla tunnetuilla agglutinoivilla kielillä on myös joitakin fuusioituvien eli flekteeraavien kielten kuten latinan piirteitä, niin ettei erilaisten liitteiden liittämistapa ole täysin säännöllinen edes yleistasolla. Agglutinaatiota on myös sanojen yhdistyminen. Agglutinoituneita sanoja ovat muun muassa "sellainen" sanoista sen lainen ja ranskan "encore" latinan sanoista hanc horam.
Suomi on varsin tyypillinen agglutinoiva kieli siinä mielessä, että se kasaa liitteensä sanavartalon jälkeen varsin säännöllisesti. (Vrt. "koti", josta voidaan johtaa jopa muoto "kotoutumistaminen".) Historiallisesti tunnetuin esimerkki kielestä, joka käyttää yhtaikaa kaikkia näitä keinoja, lienee navajo, jota on tuon ominaisuutensa tähden käytetty puhuttuna salakirjoitusjärjestelmänä toisen maailmansodan aikana.
Agglutinaatio ei itsessään ole merkki kielten välisistä sukulaisuussuhteista.
Maailman kielten joukossa agglutinoivat kielet ovat melko yleisiä, ja niitä esiintyy varsin monissa kielikunnissa. Kielihistoriallinen kehitys niin agglutinoivaa kieltä kohti kuin eroon siitä tuntuu olevan säännöllistä sekä riippumatonta kielikuntien sisällä.
Tavallinen kielen kehityskulku tuntuu joka tapauksessa johtavan agglutinaatiosta isoloivaan kielenkäyttöön kuten kiinassa ja englannissa, säilyttäviin kieliin kuten itämerensuomeen, koreaan sekä japaniin, kuten myös erittäin monimutkaisiin kieliin kuten Amerikan alkuperäiskansojen puhumat ketšualaiset ja uto-asteekkilaiset kielet sekä inuittikielet. Tämä tekee kielihistoriasta varsinkin näistä kelistä agglutinoivien osalta jossain määrin vaikeaa tulkita.