Nykymaailmassa Isoverenimijä on saavuttanut suuren merkityksen yhteiskunnassamme. Isoverenimijä:stä on tullut kiinnostava aihe monille ihmisille ympäri maailmaa joko populaarikulttuuriin kohdistuvan vaikutuksensa, historiallisen merkityksensä, poliittisen vaikutuksensa tai viihdemaailman merkityksen vuoksi. Vuosien varrella Isoverenimijä on synnyttänyt lukuisia keskusteluja ja keskusteluja sekä herättänyt kiinnostusta eri alojen asiantuntijoissa. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Isoverenimijä:n eri puolia ja sen vaikutuksia nykyiseen yhteiskuntaamme.
Isoverenimijä | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Lahko: | Lepakot Chiroptera |
Heimo: | Leikot Phyllostomidae |
Alaheimo: | Verivampyyrit Desmodontinae |
Suku: | Desmodus |
Laji: | rotundus |
Kaksiosainen nimi | |
Desmodus rotundus |
|
Katso myös | |
Isoverenimijä eli vampyyri (Desmodus rotundus) on yleisin kolmesta verivampyyrien eli verenimijöiden alaheimon (Desmodontinae, vanh. Desmontidae) jäsenestä.
Isoverenimijä on keskikokoinen, harmaanruskea hännätön lepakko, jonka ruumiin pituus on 7,5–9 cm, kyynärvarren pituus 5–6,3 cm ja paino 18–42 g.
Isoverenimijää tavataan Keski- ja Etelä-Amerikassa, Meksikosta Pohjois-Chileen, Pohjois-Argentiinaan ja Uruguayhin asti sekä Isla de Margaritalla ja Trinidadissa. Ne piileskelevät päivät luolissa 100–1000 yksilön yhdyskunnissa ja lähtevät yöllä saalistamaan. Ravintonaan isoverenimijät käyttävät pääasiassa isojen nisäkkäiden verta, jota ne voivat juoda yhdessä yössä omaa painoaan enemmän. Ne purevat uhriinsa pienen haavan, josta ne litkivät verta. Isoverenimijän syljessä oleva aine estää verta hyytymästä.
Isoverenimijöiden lisääntymisaika jatkuu läpi vuoden. Naaras saa kerrallaan yhden poikasen.