Kampelakalat
Nykyään Kampelakalat:stä on tullut erittäin kiinnostava ja tärkeä aihe nyky-yhteiskunnassa. Teknologian nopean kehityksen ja globalisaation myötä Kampelakalat on saavuttanut perustavanlaatuisen roolin jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla. Kampelakalat on herättänyt jatkuvaa keskustelua asiantuntijoiden ja kansalaisten keskuudessa sen vaikutuksista talouteen kulttuuriin ja ympäristöön. Tässä artikkelissa tutkimme Kampelakalat:een liittyviä eri näkökohtia ja analysoimme sen merkitystä ja vaikutuksia nykyään.
| Kampelakalat | |
|---|---|
 Hietakampela (Limanda limanda) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: |
Kampelakalat Pleuronectiformes Bleeker, 1859 |
| Alalahkot ja heimot | |
|
|
| Katso myös | |
Kampelakalat (Pleuronectiformes) on viuhkaeväisten kalojen lahko, johon kuuluu noin 680 lajia. Nämä jaetaan kahteen alalahkoon ja 14 heimoon. Aikuiset kampelakalat ovat merenpohjalla makaavia ja liikkuvia pohjakaloja. Niiden ruumis on litteä ja epäsymmetrinen; molemmat silmät ovat samalla puolella päätä. Kuoriutuessaan munasta kampelanpoikaset ovat kuitenkin normaalisti vielä kaksikylkisesti symmetrisiä, pystyssä uivia kaloja. Yleensä alle parisenttisenä ne kokevat muodonmuutoksen, jossa mm. toinen silmä vaeltaa kallon toiselle puolelle, ja kala asettuu pohjaelämään.
Yksi suurimmista kampelakaloista on ruijanpallas, joka voi kasvaa kaksi metriä pitkäksi ja painaa yli 300 kiloa. Pienimmät kampelakalat jäävät noin kymmenen senttimetrin pituisiksi.
Monet oikeasilmäkampelat-heimon kampelakalat ovat merkittäviä ruokakaloja, samoin jossain määrin jotkut merianturat ja vasensilmäkampelat.
Itämeressä Suomen vesillä esiintyy säännöllisesti kaksi kampelalajia, kampela (Platichthys flesus) ja piikkikampela (Psetta maxima). Vain muutaman kerran on tavattu satunnaislajeja punakampelaa (Pleuronectes platessa), hietakampelaa (Limanda limanda) ja silokampelaa (Scophthalmus rhombus).
Lähteet
- Lauri Koli: Suomen kalat. WSOY, 1990. ISBN 951-0-23123-1.
- Nelson, J.S. (2006) Fishes of the World, 4th edition. Wiley.
- Markku Varjo, Lauri Koli ja Harri Dahlström: Maailman kalojen nimet. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0.
Viitteet
- ↑ Joseph S. Nelson & Hans-Peter Schultze & Mark V. H. Wilson: Origin and Phylogenetic Interrelationships of Teleosts, s. 167. Verlag Dr. Friedrich Pfeil, 2010. ISBN 978-3899371079. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.01.2011). (englanniksi)
- ↑ a b c Elmer J. Gutherz: Pleuronectiform Encyclopedia Britannica. Viitattu 31.1.2020.
Aiheesta muualla
- Order Summary for Pleuronectiformes (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)