Karja
Nykymaailmassa Karja:stä on tullut erittäin tärkeä ja monia ihmisiä kiinnostava aihe. Karja on ollut löydöstään tähän päivään asti useiden tutkimusten, keskustelujen ja tieteellisten edistysaskelten kohteena, jotka ovat auttaneet laajentamaan tietämyksemme tästä aiheesta. Tässä artikkelissa tutkimme Karja:een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen vaikutusta yhteiskuntaan, sen kehitystä ajan mittaan ja sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuuteen. Monitieteisen näkökulman kautta pyrimme ymmärtämään syvällisesti kaikkea, mitä Karja tarjoaa ja kuinka sen vaikutus ulottuu jokapäiväisen elämämme eri osa-alueille.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Karjalla tarkoitetaan lähinnä elintarviketuotantoon tarkoitettuja kotieläimiä, ennen muuta nautakarjaa, mutta myös esimerkiksi porokarja on käsitteenä yleisesti käytetty, ja karjatalouden piiriin luetaan yleensä myös esimerkiksi siat, vuohet ja lampaat. Kotieläiminä pidettävät linnut, kuten kukot, kanat, kalkkunat ja ankat ovat siipikarjaa. Leikkimielisesti metsästyksen yhteydessä saatetaan puhua esimerkiksi myös hirvikarjasta. Vielä kauempana alkuperäisestä merkityksestään on vaikkapa ”vaalikarja”.
Koirat ja kissat, samoin kuin hevoset, lasketaan tavallisesti karja-käsitteen ulkopuolelle, vaikka niitä yleisesti onkin pidetty maaseudun hyötyeläiminä.
Suomessa pienviljelijöiden karjatalous on muodostanut erittäin tärkeän maidon ja lihan, ja sitä myötä proteiinien, eläinrasvan ja laktoosin lähteen. 1960-luvulta lähtien pienviljely alkoi vähetä ja 1990-luvulle tultaessa suurin osa oli lopettanut.
Katso myös
Lähteet
- Bläuer, Auli: Voita, villaa ja vetoeläimiä : karjan ja karjanhoidon varhainen historia Suomessa. Turku: Turun yliopisto, 2015. ISBN 978-951-29-5998-3.
- Sonni on karjan tärkein eläin. Eripainos Maatilan Pellervo -lehden liitteestä Terve eläin, elokuu 2010. Helsinki: Maatilan Pellervo, 2010.