Kesäsota

Kesäsota
Osa toisen maailmansodan itärintamaa
Kaatunut saksalainen rintamakuvaaja Saarenmaalla.
Päivämäärä: 22. kesäkuuta – 21. lokakuuta 1941 Paikka: Viro Lopputulos: Saksan voitto Vaikutukset: Neuvostoliitto lähti Virosta ja metsäveljet riisuttiin aseista
Osapuolet
Saksa  Suomi Metsäveljet Omakaitse	Neuvostoliitto
Komentajat
Georg von Küchler Henn A. Kurgs (Suomen armeijan alaisen Erna-joukon komentaja)	Kliment Vorošilov
Vahvuudet
metsäveljet 12 000 Saksan alaisuudessa toimineissa virolaisyksiköissä 4 000 virolaista
Tappiot
3 000 saksalaista sotilasta 605 virolaista sotilasta 2 000 siviiliä
n k m Itärintama Meritaistelut Itämeri Mustameri Jäämeri 1941 Barbarossa Brest Białystok–Minsk Baltia Brody Bessarabia Smolensk Uman Odessa Kiova Tallinna Leningrad Asovanmeri 1. Harkova 1. Krim Sevastopol Rostov Gorki Moskova Suomi Kertš Tšetšenia 1942 Talvioffensiivi Lupana Barvenkovo–Lozova Ržev Toropets–Holm Demjansk Holm 2. Harkova Operaatio sininen Voronež Stalingrad Kaukasus Ržev-Sytšovka Vahriselkä Velikije Luki Mars Saturnus 1943 Iskra Ostrogožsk–Rossoš Voronež–Harkova Pohjantähti 3. Harkova Kursk 4. Harkova Mius–Donets Hyökyaalto Polkovodets–Rumjantsev Donbass 2. Smolensk Lenino Dnepr Nevel 1944 Dneper–Karpaatit Leningrad–Novgorod Korsun Narva 2. Krim 1. Jassy–Kišinjov Karjala Bagration Lvov–Sandomierz Doppelkopf 2. Jassy–Kišinjov Dukla Pass Baltia Belgrad Debrecen Petsamo–Kirkenes Kuurinmaa Gumbinnen Budapest 1945 Veiksel–Oder Länsi-Karpaatit Itä-Preussi Sleesia Breslau Sonnenwende Itä-Pommeri Balaton Määri–Ostrava Wien Bratislava–Brno Berliini Praha

Kesäsota (vir. Suvesõda) on nimitys Saksan ja Neuvostoliiton kesällä 1941 Virossa käymille taisteluille, joiden tuloksena Viro siirtyi Neuvostoliitolta Saksan hallintaan. Sotatoimiin osallistui myös virolaisia. Kesäsota oli osa toisen maailmansodan operaatio Barbarossaa. Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 22. kesäkuuta 1941, ja heinäkuun alussa saksalaiset saapuivat Viroon.

Taustaa

Neuvostoliiton suorittamat vangitsemiset ja pakkosiirtotoimet 1940–1941 olivat nostattaneet Virossa voimakasta kommunisminvastaista ja venäläisvastaista mielialaa. Neuvostoliiton viranomaiset lakkauttivat Viron suojeluskunnan, Kaitseliiton, mutta suojeluskuntalaiset kätkivät osan aseistaan metsiin ja perustivat maanalaisia järjestöjä, jotka häiritsivät miehittäjää. Vastarintaryhmien jäseniä soluttautui kommunistihallintoon, ja he saivat hankittua tietoa neuvostoviranomaisten toiminnasta. Neuvostolähteiden mukaan keväällä 1941 sabotaasi-iskut lisääntyivät. Kesäkuun ensimmäisellä viikolla virolaiset sissit hyökkäsivät koko Virossa neuvostoviranomaisia vastaan ja valtasivat hallintorakennuksia.

Metsäveljet piileskelivät neuvostoliittolaisia ja odottivat Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon. Saksan toivottiin palauttavan Viron itsenäisyyden. Kesäkuussa 1941 Saksan aloitettua operaatio Barbarossan metsäveljet aloittivat sissisodan NKVD:tä ja puna-armeijan hävityspataljoonia vastaan lieventääkseen niiden aihettamaa tuhoa. Josif Stalin oli määrännyt perääntyvät joukkonsa käyttämään poltetun maan taktiikkaa.

Osa virolaisista liittyi Saksan armeijaan. Yhteensä kesäsodassa taisteli Saksan alaisuudessa toimineissa virolaisyksiköissä yli 4 000 virolaista vapaaehtoista, joista kaatui 107, lisäksi Omakaitsessa kaatui 498.

Sotatoimet

Saksan 18. armeija ylitti Viron rajan 7–9. heinäkuuta. Neuvostoarmeija luopui Etelä-Virosta ilman suurempaa vastarintaa. 8. päivä saksalaiset valtasivat Pärnun ja Viljandin. 10. heinäkuuta Viron eteläosa oli tyhjä neuvostoliittolaisista sotilaista ja rintama Keski-Virossa. Saksan armeijan pääjoukot ja huolto eivät olleet pystyneet etenemään yhtä nopeasti kuin hyökkäävät kärkijoukot, joten niitä jouduttiin odottamaan. Tällöin sota muuttui asemasodaksi ja Pohjois-Virossa neuvostohallinnolle tuli tilaisuus vahvistaa valtaansa ja puna-armeijalle mahdollisuus järjestää sekasortoiseksi muuttunut vetäytyminen järjestäyneemmäksi vastarinnaksi.

Taistelu Tartosta alkoi 10. päivä ja kesti kaksi viikkoa. Taistelu käytiin aluksi virolaisten sissien ja Neuvostoliiton armeijan hävityspataljoonien välillä saksalaisten pysäytettyä hyökkäyksensä. Heinäkuun viimeisellä viikolla Saksan armeija jatkoi etenemistään virolaisten sissien avustamana ja valtasi Tarton 25. heinäkuuta, Narvan 17. elokuuta sekä Tallinnan 28. elokuuta.

Pohjois-Virossa toimi suomalaisten kouluttama tiedusteluryhmä Erna, joka teki myös sotilaallisia häirintäoperaatioita kuten neuvostoliittolaisten autosaattueiden väijytyksiä maanteillä ja neuvostojoukkoja avustaneiden murhia. Ernaan liittyi runsaasti metsäveljiä. Myöhemmin ryhmän pohjalta muodostettiin pataljoona Erna I, joka osallistui Tallinnan valloitukseen Jumindan metsissä ja Pärispean niemessä, Tarton ja Raudulun maanteiden väilisellä alueella. Sen ei kuitenkaan sallittu marssia Tallinnan keskustaan Saksan armeijan mukana. Pataljoona järjestettiin uudelleen nimellä Erna II, joka osallistui taisteluihin Muhun ja Saarenmaan saarilla Viron länsirannikolla. Se lakkautettiin syyskuun lopulla.

Viimeiset neuvostojoukot poistuivat manner-Virosta 21. lokakuuta 1941, minkä jälkeen Saksa riisui metsäveljet aseista, perusti Viroon oman miehityshallintonsa ja aloitti Viron juutalaisten tuhoamisen. Loput neuvostojoukot vetäytyivät 2. joulukuuta Osmussaaresta.

Saksa kohteli kuitenkin virolaisia lähinnä liittolaisena johtuen muuan muassa siitä, että virolaisjoukot olivat osallistuneet innokkaasti sissisotaan ja Neuvostoliiton ajamiseen pois Virosta.

Lähteet

• Kari Alenius: Viron, Latvian ja Liettua historia, Atena, 2000, ISBN 951-796-216-9
• Ulo Jõgi: Ernan tarina, Ajatus, 1996, ISBN 951-9440-50-X
• Mart Laar: Unohdettu sota : sissi- ja tiedustelusotaa Virossa toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen, FinnEpos, 1993
• Marju Lauristin, Peeter Vihalemm & Rein Ruutsoo: Viron vapauden tuulet, Gummerus, 1989
• Toivo Raun: Viron historia, Otava, 1989, ISBN 951-1-10610-4

Viitteet