Kilohaili
Tässä artikkelissa tutkimme Kilohaili:n eri puolia ja tarkastelemme sen tärkeyttä, vaikutuksia ja merkitystä _var2-kentässä. Alkuperäistään nykyiseen kehitykseensä Kilohaili on ollut perustavanlaatuinen rooli _var3:ssa, vaikuttaen suuresti _var4:ään. Tämän analyysin aikana tarkastelemme erilaisia näkökulmia, jotka ovat tulleet esiin Kilohaili:n ympärillä, ottaen huomioon sen vaikutukset _var5:een ja sen vaikutukset _var6:een. Tarkastellaan kriittisesti ja yksityiskohtaisesti Kilohaili:n oleellisimpia puolia ja selvitetään sen yhteydet _var7:n kanssa ja sen mahdollisuudet _var8:lle. Tällä matkalla pyrimme laajentamaan ymmärrystä Kilohaili:stä ja sen vaikutuksista nykymaailmaan.
| Kilohaili | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Sillikalat Clupeiformes |
| Alalahko: | Clupeoidei |
| Heimo: | Sillit Clupeidae |
| Suku: | Sprattus |
| Laji: | sprattus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Sprattus sprattus |
|
| Katso myös | |
_sprats.JPG)
Kilohaili (Sprattus sprattus) on hyvin paljon silakkaa ja hieman muikkua muistuttava sillien heimon kalalaji. Se on hieman silakkaa pienempi, kooltaan 12–15 cm ja viihtyy suolaisemmissa ja lämpimämmissä vesissä kuin silakka. Kaikkein vähäsuolaisimmista Itämeren osista, kuten jokisuista ja Perämeren pohjukasta, kilohailiparvia ei tavata. Toisaalta levinneisyys ulottuu etelässä Välimereen ja Mustaanmereen asti.
Tuntomerkit
Silakasta kilohailin erottaviin piirteisiin kuuluu selkä- ja vatsaevän sijainti: kilohaililla vatsaevä on selkäevän etureunan etupuolella. Peukalolla koetettaessa kilohailin vatsa on terävämpi – siitä ruotsinkieliset nimet skarpsill (teräväsilli) ja vassbuk (terävävatsa). Taaksepäin siveltäessä silakan vatsa on sileä, kilohailin särmäsuomuinen vatsa tuntuu karkealta. Silakka on silmiinpistävän suuripäinen ja -silmäinen kala; kilohailin pää on suhteellisesti pienempi, samoin silmä, ja kalan värisävy on vihertävämpi. Kilohaili on myös silakkaa rasvaisempi.
Elintavat
Kilohaili on parvikala, joka pysyttelee ulapalla ja kuteekin siellä, 10–20 metrin syvyydessä. Kilohailiparvet vaeltavat talven ruokailualueilta kesän kutualueille. Sen mätimunat eivät kellu, vaan vajoavat pohjaan eivätkä kehity poikasiksi, jos veden suolapitoisuus ei ole vähintään 5 promillea – nuoret kalat kestävät kyllä makeampaakin vettä.
Kalastus
Kilohaili on suomalaisen ammattikalastuksen toiseksi suurin saalis tonneissa mitattuna. Suomalaisten kilohailisaalis Itämerestä vuonna 2010 oli noin 25 miljoonaa kiloa, kun silakkaa pyydettiin 92 miljoonaa kiloa. Tärkeimmät pyyntialueet olivat Suomenlahti, Saaristomeri ja Gotlannin ympäristö, ja lähes koko saalis saatiin troolaamalla. Suomenlahdelta kilohailia saatiin kaksinkertainen määrä (seitsemän miljoonaa kiloa) silakkaan verrattuna; silakkasaalis puolestaan on ensisijaisesti Selkämereltä. Vuonna 2012 kilohailin kokonaissaalis Itämeren alueella oli 341 miljoonaa kiloa, josta suurimman osan pyysivät Ruotsi, Puola, Viro, Latvia ja Tanska. Suurin osa maailman kilohailisaaliista tulee Itämerestä.
Käyttö
Ruokakalana kilohailia voi käyttää muikun ja silakan tapaan.
Skandinaavien anjovis-niminen säilyke tehdään yleensä kilohailista. Ennen Euroopan unionin säännöksiä tomaattikastikkeeseen säilöttyä kilohailia myytiin sardiinina, mutta nykyään käytetään nimeä brisling, joka on kilohaili norjaksi ja tanskaksi. Myös Helsingin silakkamarkkinoilla myytävä maustekala tehdään yleensä kilohailista.
Yleinen purkkikalaruoka koko Baltian alueella ovat Sprotit eli öljyyn säilötyt, savustetut kilohailit, joita tuotetaan Viron lisäksi ainakin Latviassa. Öljyyn säilötyt savustetut kilohailit syödään sellaisenaan, leivän päällä tai esimerkiksi keitettyjen perunoiden ja kananmunien kanssa.
Neuvostoaikana Itämeren savustettu kilohaili öljyssä ilmaantui venäläisen uuden vuoden juhlapöytään.
Kilohaili valittiin vuonna 2008 Kymenlaakson maakuntakalaksi.
Lähteet
- ↑ Nedreaas, K., Florin, A.-B., Cook, R. & Fernandes, P.: Sprattus sprattus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Risto Väinölä: Kilohaili – Sprattus sprattus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b Kilohaili. (Arkistoitu – Internet Archive) RKTL Kala-atlas.
- ↑ Sprattus sprattus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
- ↑ Ammattikalastus merellä 2010 Riista- ja kalatalous, Tilastoja 3/2011. Suomen virallinen tilasto. www.rktl.fi
- ↑ Kilohailisaaliit (Arkistoitu – Internet Archive) www.rktl.fi
- ↑ Koukussa silakkaan Helsingin Sanomat 1.10.2009
- ↑ W. S. I. Online: Sprotit sulavat suussa The Baltic Guide Online. 15.3.2013. Viitattu 3.2.2019.
- ↑ Venäjän konsulaatti on suljettu 31.12.-8.1. - Matka-Prima Futurist Oy www.primatours.fi. Arkistoitu 4.2.2019. Viitattu 4.2.2019.
- ↑ Kymenlaakson maakuntakala. Kymen Sanomat