Kurt Alder
Tämän päivän artikkelissa puhumme Kurt Alder:stä, aiheesta, joka on viime aikoina kiinnittänyt monien huomion. Kurt Alder on erittäin laaja ja ajankohtainen aihe nyky-yhteiskunnassa, koska sillä on vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Tässä artikkelissa tutkimme Kurt Alder:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä ja kehityksestä sen vaikutukseen kulttuuriin ja ihmisten elämään. Lisäksi analysoimme sen merkitystä nykyisessä tilanteessa ja miten se on luonut trendin eri alueilla. Olemme varmoja, että tämä artikkeli tarjoaa sinulle arvokasta tietoa ja auttaa sinua ymmärtämään paremmin Kurt Alder:n merkityksen ja vaikutuksen nyky-yhteiskunnassa.
| Kurt Alder | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. heinäkuuta 1902 Königshütte, Saksa |
| Kuollut | 20. kesäkuuta 1958 (55 vuotta) Köln, Saksa |
| Kansalaisuus |
 Saksalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot |
Berliinin yliopisto Kielin yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Otto Diels |
| Instituutti |
IG Farben Kölnin yliopisto |
| Tutkimusalue | Kemia |
| Tunnetut työt | Diels–Alder-reaktio |
| Palkinnot |
 Nobelin kemianpalkinto (1950) |
|
|
|
Kurt Alder (10. heinäkuuta 1902 – 20. kesäkuuta 1958) oli saksalainen kemisti, joka sai kemian Nobelin palkinnon vuonna 1950 yhdessä opettajansa Otto Dielsin kanssa Diels-Alder-reaktion keksimisestä.
Elämä ja ura
Kurt Alder varttui Königshüttessä (nyk. Chorzów), Sleesian alueella. Ensimmäisen maailmansodan puhjettua hänen oli kuitenkin vanhempineen jätettävä kotinsa. Alder aloitti kemian opinnot 1922 Berliinin yliopistossa, mutta vaihtoi myöhemmin Kielin yliopistoon, jossa hän väitteli tohtoriksi 1926. Väitöskirjan ohjaajana toimi Otto Diels. Väitöskirjan aiheena olivat atsoesterireaktioiden syyt. Alder keksi opettajansa Dielsin kanssa Diels-Alder-reaktion vuonna 1928 ja parivaljakko julkaisi jo samana vuonna sitä koskevan tieteellisen artikkelin.
Alder nimitettiin luennoitsijaksi Kielin yliopistoon 1930. Vuonna 1934 hänestä tuli kemian lehtori. Hän jätti yliopiston 1936 ja siirtyi IG Farbenin teollisen laboratorion johtajaksi Leverkuseniin, jossa hänen johdollaan kehitettiin synteettistä kumimateriaalia (tunnettiin Saksassa nimellä "Buna").
Vuodesta 1940 Alder työskenteli soveltavan kemian ja kemianteknologian professorina Kölnin yliopistossa ja sittemmin hän oli yliopiston kemiallisen instituutin johtaja. Hän sai kutsun tulla professoriksi Berliinin yliopistoon v. 1944 ja Marburgin yliopistoon v. 1950, mutta hän kieltäytyi molemmista tarjouksista.
Tutkimusura
Kemistinä Alder oli erikoistunut orgaaniseen kemiaan. Hän tutki ennen kaikkea orgaanisten aineiden synteettistä valmistamista, muun muassa korvikkeita luonnonkumille. Pääasiassa hänet muistetaan Diels-Alder-reaktion toisena kehittäjänä. Hän havaitsi lisäksi vuonna 1943 eeneillä tapahtuvan reaktion, joka muistuttaa dieenin synteesiä. Keksinnöllä on sittemmin ollut runsaasti sovelluksia kemiallisen synteesin alalla.
Alder julkaisi tutkimuksistaan yli 150 tieteellistä artikkelia ja muuta julkaisua.
Tunnustukset
Professori Alder sai muutamia merkittäviä huomionosoituksia. Jo vuonna 1938 Saksan kemistien yhdistys myönsi hänelle Emil Fischer-muistomitalin tunnustuksena hänen saavutuksistaan kemistinä. Kunnianosoituksena hänen tieteellisistä ansioistaan Kölnin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta myönsi 1950 Adlerille kunniatohtorin arvon. Myös Salamancan yliopisto promovoi vuonna 1954 Alderin kunniatohtoriksi.
Lähteet
| ||||||||||||||||||||||
