Länsi-Saksan talousihme
Tässä artikkelissa tutkimme Länsi-Saksan talousihme:n merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Länsi-Saksan talousihme on määräävä tekijä eri elämänaloilla taloudesta kulttuuriin, politiikan ja tekniikan kautta. Kautta historian Länsi-Saksan talousihme:llä on ollut ratkaiseva rooli yhteiskunnan kehityksessä, sillä se on vaikuttanut tapaan, jolla yksilöt ovat vuorovaikutuksessa toistensa ja ympäristönsä kanssa. Tässä mielessä on olennaista analysoida Länsi-Saksan talousihme:n vaikutuksia nykyään ja pohtia sen merkitystä nykymaailmassa. Tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota kattava näkemys Länsi-Saksan talousihme:stä ja sen vaikutuksista sekä kannustaa rakentavaan keskusteluun sen roolista yhteiskunnassamme.
Länsi-Saksan talousihme tai Saksan talousihme (saks. Wirtschaftswunder) tarkoittaa Länsi-Saksan nopeaa taloudellista toipumista ja vaurastumista toisen maailmansodan jälkeen. Nopea talouskasvu alkoi niin Länsi-Saksassa kuin Itävallassakin 1950-luvun alussa.
Länsi-Saksa
Talousihmeen syyt
Vastoin yleistä käsitystä tärkein taustavoima Länsi-Saksan talousihmeelle ei ollut Länsi-Euroopan taloudellinen avustusohjelma, joka tunnetaan nimellä Marshallin suunnitelma. Mikäli näin olisi ollut, olisivat myös apua huomattavasti enemmän saaneet maat, kuten Iso-Britannia ja Ranska, kokeneet vastaavan talousihmeen. Saksan taloutta rasittivat myös pitkään liittoutuneille maksettavat sotakorvaukset, joita vuonna 1947 määrättiin maksettavaksi yhteensä 23 miljardia Yhdysvaltain dollaria (301 471 210 762,33 dollaria 10. kesäkuuta 2022 rahassa) sekä miehityksestä aiheutuvat kustannukset (vuosittain noin 2,4 miljardia dollaria), jotka ylittivät huomattavasti Saksan saaman Marshall-avun (noin 1,4 miljardia dollaria). Vuoden 1953 syksyllä päätettiin, että Saksa joutuisi maksamaan sotakorvauksista takaisin vain 1,1 miljardia dollaria (12 042 157 303,37 dollaria 10. kesäkuuta 2022 rahassa).
Taloustilanne sodan päätyttyä
Sodan jälkeisiä vaikeuksia lisäsivät sodan loputtua alkanut Saksan teollisuuden alasajo ja teollisuuslaitteiden takavarikointi eli Morgenthau-suunnitelma. Alkuperäiset sodanjälkeistä Saksaa koskeneet suunnitelmat tähtäsivät Saksan teollisuuskapasiteetin vähentämiseen 50 prosenttiin vuoden 1938 tasosta tuhoamalla noin 1 500 tuotantolaitosta. Terästuotanto oli määrä supistaa 25 prosenttiin vuoden 1938 tasosta ja tuhota kaikki telakat ja lentokoneteollisuus. Sotaa seuranneina kahtena vuotena Yhdysvallat toteutti suunnitelmaa takavarikoida teknologinen tietotaito ja patentit Saksasta. Kaikki saksalaiset patentit takavarikoitiin liittoutuneiden teollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi. John Gimbel esittää kirjassaan Science Technology and Reparations: Exploitation and Plunder in Postwar Germany, että Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian ottamat ”aineettomat korvaukset” olivat arvoltaan lähellä kymmentä miljardia dollaria. Tämän vertailukohdaksi kirjoittaja esittää, että Yhdysvaltojen bruttokansantuote vuonna 1948 oli 248 miljardia dollaria.
Kasvun alkuvaihe
Talouskasvu lähti liikkeelle niin kutsutun D-markan liikkeellepanolla. Se korvasi aikaisemman Reichsmarkin. Saksan markan aliarvostus pitikin saksalaiset tuotteet seuraavina vuosina pitkään edullisina ja kilpailukykyisinä. Erityisen piristysruiskeen Saksan taloudelle antoi Korean sota (1950–1953), koska se lisäsi monien tuotteiden kysyntää. Sota toimi piristysruiskeena myös toiselle ”talousihmeelle”, eli samaan aikaan tapahtuneelle Japanin talousihmeelle. Talousihmeen ansiosta maahan kutsuttiin niin kutsuttuja vierastyöläisiä eli Gastarbeiter, muun muassa turkkilaisia, italialaisia, portugalilaisia, kreikkalaisia ja jugoslaaveja, jotka olivat yksi talousihmeen toteutumisen edellytys.
Kasvun tyrehtyminen
Saksan talousihmeen ”luojana” pidetään yleisesti Ludwig Erhardia, talousihmeen aikaisen Konrad Adenauerin hallituksen talousministeriä. Erhard nimitti talousoppejaan ”sosiaaliseksi markkinataloudeksi”. Suurimmaksi osaksi talousihmeen ansiosta saksalaisten valitsivat Adenauerin kaikkien aikojen suurimmaksi saksalaiseksi Saksan television järjestämässä äänestyksessä. Saksan talousihme päättyi ensimmäisen kerran lamaan vuonna 1963. Lopullisesti talousihme päättyi 1970-luvun öljykriisiin, jonka jälkeen taloudellinen kasvu on ollut hitaampaa ja työttömyys suurempaa.
Samanaikainen talousihme Itävallassa
Myös Itävalta sisältyi Marshallin suunnitelmaan ja sai Saksan kanssa samanaikaisesti nopean talouskasvun. Itävallan talouskasvua on kutsuttu myös Itävallan talousihmeeksi. Saksan tapaan Itävallassakin toteutettiin valuuttauudistus, kun Itävallan šillinki korvasi miehityksen aikaisen Saksan markan. Myös Itävaltaan alettiin tuoda vierastyöläisiä jo 1950-luvulla.
Lähteet
- ↑ Saksa on maksanut sotakorvauksia monin eri konstein Helsingin Sanomat. 8.4.2015. Viitattu 27.6.2022.
- ↑ a b Inflation Calculator | Find US Dollar's Value from 1913-2022 usinflationcalculator.com. Viitattu 27.6.2022. (englanniksi)
- ↑ Hurri, Jan: Velka-armahdus loi Saksan talousihmeen Ilta-Sanomat. 28.1.2015. Viitattu 27.6.2022.
- ↑ Huovinen, Arto: Saksa sai aikoinaan jättivelat anteeksi – siitä alkoi talousihme Kansan Uutiset. 4.2.2015. Viitattu 27.6.2022.
- ↑ Kylmän sodan maailma. Pauli Kettunen, luentorunko. Helsingin Yliopisto. Web Archive. Viitattu 14.8.2015.
Aiheesta muualla
- German Economic ”Miracle”. Econlib. (englanniksi)
- Rebuilding Germany: The Creation of Social Market Economy. Cambridgen yliopisto. PDF. (englanniksi)
- Interview with Gunther Harkort: Representative of the Federal Republic of Germany to the Economic Cooperation Administration (ECA), 1949-52. Truman Library. (englanniksi)