Laulurastas

Laulurastas:n maailmassa on loputtomasti tutkittavaa ja löydettävää. Alkuperäistään sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa Laulurastas on ollut kiistan, keskustelun ja ihailun kohteena. Tässä artikkelissa sukeltaamme Laulurastas:n eri puoliin analysoimalla sen kehitystä ajan myötä, sen vaikutuksia jokapäiväiseen elämään ja sen merkitystä globaalissa kontekstissa. Kattavan ja yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme valaisemaan tärkeimpiä näkökohtia, jotka tekevät Laulurastas:stä aiheen, joka kiinnostaa kaikenikäisiä ja -taustaisia ​​ihmisiä.

Laulurastas
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen

Elinvoimainen

Suomessa:

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Rastaat Turdidae
Suku: Rastaat Turdus
Laji: philomelos
Kaksiosainen nimi

Turdus philomelos
Brehm, 1831

Katso myös

  Laulurastas Wikispeciesissä
  Laulurastas Commonsissa

Video laulurastaasta.

Laulurastas (Turdus philomelos) on varpuslintuihin kuuluva rastaslaji.

Koko ja ulkonäkö

Laulurastas on selkäpuolelta harmaanruskea, rinta ja kyljet ovat mustapilkkuiset ja vatsa valkoinen. Kainalohöyhenet ovat kellahtavat (vrt. punakylkirastas). Jalat ovat pitkät, suuret silmät ovat tummat. Pituus on 20–22 cm, siipien kärkiväli 33–36 cm ja paino 60–70 g.

Ääni on kova tiksahdus ”tsik”. Varoittaa pesällä kiihkeällä säksätyksellä. Laulu on erittäin melodista ja monimuotoista. Koiras esittää sitä yleensä kuusen latvasta, ja tyyninä iltoina laulu kuuluu satojen metrien päähän. Kesä–heinäkuussa laji voi laulaa läpi yön.

Vanhin suomalainen rengastettu laulurastas on ollut 13 vuotta, 7 kuukautta ja 16 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut brittiläinen vähintään 17 vuoden ja 8 kuukauden ikäinen yksilö.

Laulurastaan kuvaili tieteelle saksalainen Christian Ludwig Brehm.

Levinneisyys

Laulurastasta tavataan lähes koko Euroopassa. Välimerenmaissa kanta on hajanainen. Esiintyy myös paikoin Lähi-idässä ja keskisellä Venäjällä Kiinan rajoille asti. Euroopan populaatio on kooltaan 40–71 miljoonaa yksilöä. Suomessa laji pesii koko maassa, Lapissa harvalukuisempana. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 981 000 – 1 175 000 paria. Lajia esiintyy myös luontaisen levinneisyysalueensa ulkopuolelle istutettuna vieraslajina Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.

Laulurastas muuttaa syys–lokakuussa Länsi- ja Etelä-Eurooppaan sekä Pohjois-Afrikkaan. Pääosa laulurastaistamme talvehtii Iberian niemimaalla. Keväällä se palaa huhti–toukokuussa, päämuuton sattuessa vapun tienoille. Se on yömuuttaja, ja hyvinä muuttoöinä voi taivaalta kuulla sen tiksahduksia satamäärin.

Elinympäristö

Suomessa kuusivaltaiset havu- ja sekametsät. Voi pesiä varttuneessa havupuutaimikossa, jos sen tuntumassa on muutamia korkeita havupuita laulupuiksi. Etelä-Euroopassa laji on tavallinen puistojen ja puutarhojen pesimälintu, ja paljon pelottomampi kuin suomalaiset lajitoverinsa. Muuttoaikoina hyvin runsas ulkosaariston luodoilla.

Lisääntyminen

Laulurastaan munia pesässä.

Sukukypsä 9–12 kk:n iässä. Pesä tavallisesti matalalla nuoressa kuusessa tai katajassa, toisinaan korkeammalla, jopa 10 metrin korkeudella. Pesä on tehty ohuista risuista, sammalista ja jäkälästä, ja sen sisäpuoli on muurattu lahosta havupuusta ja linnun syljestä muodostuneella vahvalla massalla. Naaras munii tavallisesti 5 munaa toukokuun alkupuolella, joskus jo huhtikuun puolivälissä. Naaras hautoo noin 2 viikkoa. Poikaset lähtevät pesästä noin 2 viikon ikäisinä. Molemmat emot osallistuvat niiden ruokintaan. Tavallisesti laulurastaspari munii toisen pesyeen kesä–heinäkuussa.

Laulurastas hylkää munapesänsä erittäin herkästi.

Ravinto

Laulurastas on kaikkiruokainen ja syö hyönteisiä, matoja, nilviäisiä, etanoita ja kotiloita sekä marjoja ja hedelmiä.

Lähteet

  • von Haartman, L., Hildén, O., Linkola, P., Suomalainen, P. & Tenovuo, R. 1967: Pohjolan linnut värikuvin. - Otava. Helsinki.

Viitteet

  1. a b BirdLife International: Turdus philomelos IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 7.2.2014. (englanniksi)
  2. Jari Valkama: Laulurastas – Turdus philomelos Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. Population status and trends at the EU and Member State levels, Turdus philomelos Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. European Environment Agency. Viitattu 28.3.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla