Liuske
Aihe Liuske on erittäin tärkeä nyky-yhteiskunnassa. Liuske herättää monien kiinnostuksen ja uteliaisuuden joko ihmisten jokapäiväiseen elämään kohdistuvan vaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai inhimillisen kehityksen kannalta. Tässä artikkelissa tutkimme Liuske:n aihetta perusteellisesti analysoimalla sen alkuperää, sen kehitystä ajan myötä, sen vaikutuksia eri alueilla ja sen merkitystä nykyään. Yksityiskohtaisen ja kattavan lähestymistavan avulla toivomme tarjoavamme täydellisen ja rikastuttavan yleiskatsauksen Liuske:stä, jotta lukijamme ymmärtävät paremmin sen merkityksen ja vaikutuksen nykymaailmassa.
Liuske on yleisnimitys metamorfisille kivilajeille, jotka ovat hieno- tai keskirakeisia sekä voimakkaasti suuntautuneita. Kiven mineraaleista enemmän kuin 50 prosenttia on suuntautunut ja litistynyt maankuoren liikkeiden vaikutuksesta. Gneississä taas alle puolet mineraaleista on liuskostunut ja suuntautunut.lähde?
Liuskeita ovat esimerkiksi alunaliuske, kiilleliuske ja saviliuske. Osa liuskekivistä halkeaa helposti laatoiksi.
Liuskekiveä käytetään pihojen laatoitukseen, sokkelin, takan ja lattioiden verhoukseen sekä julkisivujen koristeluun.
Liuskekivien yleisimmät värisävyt ovat harmaa, valkoinen, vihreä, ruskea ja punertava. Liuskekiveä käytetään yleensä lohkopintaisena. Suomessa liuskekiveä on louhittu muun muassa Nilsiässä, jossa kvartsiittiliusketta on louhittu 1930-luvulta asti, ja Orivedellä. Myös joitakin valkoisia liuskeita louhitaan, Suomessa esimerkiksi Lokasta.
Liuskekivi oli Suomessa erityisen suosittua 1940−1950-luvuilla, jolloin sitä tuotiin myös Norjan Lapista.
Lähteet
- Neuvonen, Petri (toim.): Kerrostalot 1880–2000. Tampere: Rakennustietosäätiö; Rakennustekniikan keskus -säätiö & Museovirasto, 2006. ISBN 10: 951-682-795-2.
Viitteet
- ↑ a b c Neuvonen, s. 270
- ↑ Liuskekivi, Lokan valkoinen Liuskemestarit.fi. Viitattu 17.1.2016.
