Nykyään Matias Keskinen:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnalle. Taloudellisista vaikutuksistaan poliittisiin päätöksiin Matias Keskinen on asettanut itsensä keskeiseksi aiheeksi ajankohtaisissa keskusteluissa ja keskusteluissa. Tämän ilmiön ymmärtämiseksi paremmin on tärkeää analysoida sen eri ulottuvuuksia ja seurauksia. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Matias Keskinen:n eri puolia ja sitä, miten ne ovat muokanneet ja vaikuttaneet ympäristöömme.
Aleksanteri Ahola-Valo | Andreas Alariesto | Annukka Grönlund | Martti Innanen | Einari Junttila | Arto Ali-Eskola | Edvin Hevonkoski | Enni Id | Aleksandra Ionowa | Alice Kaira | Matias Keskinen | Nikolai Lehto | Jussi Löf | Kalervo Palsa | Matti Rutanen | Veijo Rönkkönen | Ilmari Salminen | Olli Seppänen | Kaarina Staudinger-Loppukaarre | Vihtori Storck | Ilkka Juhani Takalo-Eskola | Heikki Tuomela | Ensio Tuppurainen | Sigurd Wettenhovi-Aspa
William Blake | Aleksanteri Ahola-Valo | Banksy | Jean-Michel Basquiat | Hieronymus Bosch | Salvador Dalí | Jean Dubuffet | Max Ernst | H. R. Giger | Alex Grey | Keith Haring | Edward Hicks | Frida Kahlo | Theodor Kittelsen | Mati Klarwein | Paul Kondas | Séraphine Louis | Gustave Moreau | Grandma Moses | Niko Pirosmani | Maria Primatšenko | Henri Rousseau
Matias Keskinen (22. tammikuuta 1922 Petäjävesi – 3. elokuuta 1997 Vuolijoki) oli suomalainen kansantaiteilija, valokuvaaja, elokuvantekijä ja kuvanveistäjä. Hänen tunnetuin teoksensa oli presidentti Urho Kekkosen päätä esittänyt 20 tonnin painoinen ja kolme metriä korkea betonipatsas, joka rikkoontui vuonna 1989 kun sitä oltiin siirtämässä pois Oulun Rotuaarilla pidetystä näyttelystä. Keskinen valmisti myös useita Kekkosta esittäviä pienoispatsaita.
Keskinen harrasti 1950-luvun alussa nyrkkeilyä ja voitti useita valtakunnantason hopeamitaleita. Urheiluharrastuksen sivussa Keskinen alkoi valmistaa palkintopatsaina käytettyjä miniaatyyrimaisia urheilijahahmoja. Hankkiakseen kuvanveistossa tarvittavaa tietämystä Keskinen oli opissa valimossa, ja hän myös opiskeli Vapaassa taidekoulussa Helsingissä.
Keskinen kuvasi 1950-luvulla myös 8 mm kaitafilmejä ja valokuvasi elokuvastillejä. 1960-luvun alussa hän perusti yhdistyksen, joka vuokrasi Ateneumin läheltä elokuvateatterin mainoskaapin, jossa esiteltiin sitten usean vuoden ajan Ajanfilmi-nimisen kuvitteellisen elokuvateatterin ohjelmistoa still-kuvien avulla; kuvissa Keskinen itse esiintyi eri elokuvarooleissa. Ajanfilmi "esitti" muun muassa keisari- ja Tarzan-aiheisia elokuvia. Keskinen toimi myös parturina Helsingin yömajoissa stepaten ja laulaen parturoinnin lomassa. Hiusten leikkuun jälkeen hän puki asiakkaan keisarin vaatteisiin ja otti hänestä sitten valokuvan.
Vuonna 1975 Keskinen valmisti sarjan presidentti Kekkosta esittäviä pienoisrintakuvia, joita jaettiin Helsingin Etyk-kokoukseen osallistuneille valtionpäämiehille. Vuonna 1978 Keskinen alkoi myös rakentaa betonista suurta Kekkosen päätä. Tässä vaiheessa hän asui Pielavedellä. Vuolijoen silloinen kunnanjohtaja Jorma Järvinen luki 1980-luvun alkupuolella patsaasta tehdyn lehtiartikkelin ja innostui siitä. Vuonna 1982 Keskinen muutti Vuolijoelle ja siirsi 20 tonnia painaneen vielä keskeneräisen patsaansa sinne. Patsas valmistui 1984, ja se oli esillä erään huoltoaseman pihalla Vuolijoella. Patsas oli tarkoitus sijoittaa Vuolijoelle perustettavaan Kekkos-puistoon, mutta hanke ei koskaan toteutunut. Ajatus Vuolijoen Kekkos-puistosta perustui siihen, että Sylvi ja Urho Kekkonen olivat vuonna 1940 ostaneet paikkakunnalta maatilan asuinpaikakseen. Kekkos-patsas sai silti jonkin verran valtakunnallista huomiota muun muassa radion Tänään iltapäivällä -ohjelmassa kesäkuussa 1989.
Syksyllä 1989 Oulun Rotuaarilla järjestettiin veistosnäyttely, jossa myös Kekkospää oli esillä. Lokakuussa 1989 Oulun kaupunki päätti siirtää Kekkospatsaan pois ennen Neuvostoliiton presidentin Mihail Gorbatšovin vierailua Oulussa. Siirtopäätöstä perusteltiin sillä, että patsas olisi herättänyt kiusallista huomiota vierailua seuranneessa kansainvälisessä lehdistössä. Patsas hajosi kuitenkin 25. lokakuuta 1989 kuljetuksen aikana, ja sen jäännökset vietiin Oritkarin satama-alueelle täytemaana käytettäväksi. Vaikka patsas oli vakuutettu 300 000 markasta, Keskinen ei saanut korvausta sen hajoamisesta vakuutusyhtiöltä tai Oulun kaupungilta, sillä rikkoontumisen syyksi selitettiin patsaan tekovika. Toisen käsityksen mukaan patsasta nostettaessa oli nostoköydet kiinnitetty väärin. Patsaaseen oli tullut murtumia jo siirrettäessä sitä Vuolijoelta Ouluun.
Kekkospatsaan tuhoa pidettiin yhden aikakauden päättymisenä, sillä pari viikkoa myöhemmin murtui Berliinin muuri ja kylmän sodan kausi päättyi. Patsaan hajoaminen tallentui videonauhalle, joka päätyi televisioon saman illan Kymmenen uutisten loppukevennykseksi. Helsingin Sanomien pilapiirtäjä Kari Suomalainen kommentoi tapausta piirroksella, jossa Mihail Gorbatšov epäili hajonnutta patsasta katsoessaan kyseessä olevan Kekkosen presidenttikauden uudelleenarviointi.
Oululaiset Kari Blomster ja Matti Ollikainen ovat 2000-luvun alussa esittäneet 1989 valmistunutta Oulun Urho -trubaduurishow'ta, joka kertoo Keskisen kekkospatsaan tuhoutumisesta Oulussa. Ollikaisen hallussa on patsaaseen kuulunut nenä.
Vuonna 1991 Veli Granö teki Keskisestä tunnin mittaisen Matias Keskisen kuviteltu elämä -nimisen dokumenttielokuvan. Elokuvassa on mukana Keskisen kuvaamia 8 mm kaitafilmejä ja kotivideoita.