Pragmaattinen sanktio (1549)

Tässä artikkelissa käsittelemme Pragmaattinen sanktio (1549)-aihetta laajasta ja yksityiskohtaisesta näkökulmasta. Tämä aihe on ollut keskustelun ja tutkimuksen kohteena eri alueilla, joten sitä on aiheellista analysoida eri tieteenaloista ja lähestymistavoista. Koko artikkelin aikana tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Pragmaattinen sanktio (1549):een, mukaan lukien sen vaikutus yhteiskuntaan, sen kehitys ajan mittaan ja mahdolliset tulevaisuuden vaikutukset. Lisäksi uppoudumme tämän aiheen ympärillä oleviin erilaisiin mielipiteisiin ja näkemyksiin tavoitteenamme tarjota täydellinen ja tasapainoinen näkemys. Tämän kattavan lähestymistavan avulla pyrimme tarjoamaan lukijalle syvän ja rikastuttavan ymmärryksen Pragmaattinen sanktio (1549):stä, mikä rikastaa tietoa ja pohdintaa tästä aiheesta.

Vuoden 1549 Pragmaattinen sanktio oli keisari Kaarle V:n antama edikti, joka yhdisti nykyisten Alankomaiden, Belgian ja Luxembourgin alueella sijainneet "seitsemäntoista maakuntaa" yhdeksi jakamattomaksi kokonaisuudeksi, säilyttäen provinssien olemassaolevat tavat, lait ja hallitusmuodot.

Edikti oli osa Kaarlen suunnitelmaa luoda keisarikunnan alueista keskitettyjä hallintoalueita. Yksinkertaistamalla maakuntien perimyslakeja ja määräämällä, että ne kaikki periytyisivät yhdelle perilliselle, Kaarle käytännössä yhdisti Alankomaat yhdeksi valtiomuodostelmaksi. Kaarlen luovuttua vallasta 1555 Alankomaat siirtyivät hänen pojalleen Filip II:lle.

Pragmaattisen sanktion on esitetty olleen yksi syy Alankomaiden kapinaan. Se suututti monet paikalliset asukkaat, jotka pitivät maakuntia selvästi erillisinä.

Alueet

Alankomaat v. 1560.
  Stavelot-Malmedyn luostarin alueet
  Cambrain ruhtinaspiispan alueet

Julistus on kirjoitettu keskiranskaksi. Siinä luetellaan seuraavat alueet, joita kutsutaan yhteisesti nimellä nos Pays de pardeçà ("meidän Maamme täällä"), eli Alankomaat, erotuksena alueista joita kutsutaan nos Pays de par delà, eli "meidän Maistamme toisaalla", millä tarkoitettiin Franche-Comtéa ja Burgundin herttuakuntaa.

  • Flandres: Flanderin kreivikunta (nykyhollanniksi Vlaanderen; nykyranskaksi Flandre)
  • Artois tai Arthois: Artois'n kreivikunta (holl.: Artesië; ransk.: Artois)
  • Haynau: Hainaut'n kreivikunta (holl.: Henegouwen; ransk.: Hainaut)
  • Brabant: Brabantin herttuakunta
  • Luxembourg: Luxemburgin herttuakunta (holl./saks.: Luxemburg, lux.: Lëtzebuerg)
  • Gueldres: Gelren herttuakunta (holl.: Gelre, Gelderlandin provinssin edeltäjä)
  • Limbourg, Faulquemont, Daelhem et d'autres nos pays d'Outremeuse: Limburgin herttuakunta, Valkenburgin kreivikunta (ransk.: Fauquemont), Dalhemin kreivikunta sekä "meidän muut maaamme Meusen tuolla puolen" (holl.: Landen van Overmaas tai Overmaze)
  • Holland: Hollandin kreivikunta
  • Namur: Namurin kreivikunta (holl.: Namen)
  • Frize: Friisinmaa (holl.: Friesland; friis.: Fryslân)
  • Overyssel et Groeninghe: Overijssel ja Groningen
  • Uytrecht: Utrecht
  • Lille, Douay et Orchies: Lillen (holl.: Rijsel), Douain ja Orchies'n linnaläänit
  • Zelande Bewest et Beoisterschelt: Zeelandin kreivikunta Schelden länsi- ja itäpuolella (holl.: Zeeland Bewesten- en Beoostenschelde)
  • Malines: Mechelen

Lähteet

  1. History of Luxembourg: Primary Documents EuroDocs. Viitattu 17.4.2023. (ranskaksi)
  2. Paul F. State: A Brief History of the Netherlands, s. 46. Infobase Publishing, 2008. ISBN 9781438108322. (englanniksi)