Tangarat
Nykyään Tangarat on erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yleisölle. Ilmestymisestään lähtien se on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja fanien huomion ja synnyttänyt jatkuvaa keskustelua sen luonteesta ja merkityksestä eri aloilla. Tangarat on osoittautunut tutkimisen ja pohdinnan arvoiseksi aiheeksi joko yhteiskuntavaikutuksensa, populaarikulttuuriin tai teknologian kehitykseen liittyvän merkityksensä vuoksi. Tässä artikkelissa tutkimme Tangarat:een liittyviä eri näkökohtia tarjoamalla kattavan ja yksityiskohtaisen näkemyksen, joka pyrkii edistämään tämän ilmiön ymmärtämistä ja arvostusta.
| Tangarat | |
|---|---|
 Keikaritangarakoiras (Tangara seledon) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: |
Tangarat Thraupidae Cabanis, 1847 |
| Katso myös | |
Tangarat (Thraupidae) on heimo pienenkokoisissa varpuslinnuissa. Niitä on luonnonvaraisina Etelä-Amerikassa ja Pohjois-Amerikassa, ja suuri osa tangaroista viihtyy trooppisilla alueilla. Useat lajit elävät kotoperäisinä ainoastaan hyvin pienellä alueella. Tangarat ovat pieniä tai keskikokoisia lintuja, joiden koko vaihtelee 9 senttimetristä 28 senttimetriin. Tangaroiden väritys on yleensä värikäs, mutta heimossa on myös mustia ja valkoisia lajeja. Tangarat elävät pareittain tai 3–5 yksilön ryhminä. Ne rakentavat kuperanmuotoisen pesänsä oksanhaaraan, tyypillisessä pesässä on 3–5 munaa. Tangaroiden ruokavalio vaihtelee suuresti hedelmistä ja siemenistä hyönteisiin.
Tangaroihin kuuluu 99 sukua ja 360 lajia. Ne luokiteltiin aiemmin sirkkujen heimon (Emberizidae) alaheimoihin kruunusirkut (Catamblyrhynchinae), tangarat (Thraupinae) ja pääskytangarat (Tersininae).
Suvut
Lajeja, jotka ovat sukunsa ainoita
|
|
Lähteet
- ↑ Maailman lintujen suomenkieliset nimet BirdLife Suomi. Arkistoitu 15.2.2018. Viitattu 22.3.2018.
- ↑ BirdLife Suomi: muutetut heimonimet (Arkistoitu – Internet Archive) Luettu 30.11.2010