Kotoperäisyys
Nykyään Kotoperäisyys on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen eri alueilla, niin työelämässä, arjessa kuin akateemisella alalla. Sen vaikutus on tullut käsin kosketeltavaksi käytännössä kaikilla yhteiskuntamme osa-alueilla, ja se on vaikuttanut merkittävästi tapaamme, jolla suhtaudumme, työskentelemme ja toimimme digitaalisessa ympäristössä. Tästä syystä on erittäin tärkeää ymmärtää ja analysoida syvällisesti ja kriittisesti Kotoperäisyys:n roolia jokapäiväisessä elämässämme sekä sen läsnäolon mukanaan tuomia haasteita ja mahdollisuuksia. Tässä artikkelissa tutkimme Kotoperäisyys:een liittyviä eri näkökohtia ja sitä, kuinka sen läsnäololla on edelleen olennainen vaikutus tämän päivän yhteiskuntaan.
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: katso keskustelu |
Kotoperäinen eli endeeminen eliölaji tai muu taksoni esiintyy vain jollakin tietyllä, rajatulla ja suhteellisen suppealla maantieteellisellä alueella, jolla se on isolaation seurauksena kehittynyt ja jonka olosuhteisiin se on sopeutunut. Tyypillisiä kotoperäisten lajien esiintymispaikkoja ovat valtamerten saaret (kuten Uusi-Seelanti, Madagaskar ja Havaiji), muista vesistöistä irrallaan olevat järvet (kuten Baikaljärvi ja Malawijärvi) ja vuoristojen, aavikoiden tai jäätiköiden ympäröimät alueet sekä monet monimuotoisuuskeskukset. Endeemisen vastakohta on kosmopoliitti, joka elää maapallolla kaikilla tai lähes kaikilla mantereilla.
Kotoperäiset lajit ovat usein erityisen herkkiä tulokaslajien aiheuttamille uhille ja muutoksille. Nykyihminen on melko uusi tulokas monilla alueilla, ja ihmisen toiminta uhkaa monia kotoperäisiä lajeja. Myös ihmisten mukana tarkoituksellisesti tai tahattomasti kulkeutuvat vieraslajit voivat olla uhka monille kotoperäisille lajeille, erityisesti eristyneillä tai muuten ekologisesti herkillä alueilla. Suurin osa historiallisena aikana sukupuuttoon kuolleista lajeista on ollut endeemisiä.
Esimerkiksi tunturisopuli on Fennoskandian kotoperäinen jyrsijä, jota ei tavata muualla. Norpan alalaji saimaannorppa puolestaan elää ainoastaan Saimaan vesistössä, samoin kuin lohen ekologinen muoto saimaanlohi. Sukupuuttoon kuollut mauritiuksendodo eli drontti esiintyi vain yhdellä Intian valtameren saarella. Kaikki makilajit elävät Madagaskarilla ja lähes kaikki kengurut Australiassa.
Lähteet
- Happonen, ym.: Bios 1: Eliömaailma, s. 69, 72 & 164. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-26405-9.
- Lahti, Kimmo & Rönkä, Antti: Biologia: Ympäristöekologia. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2006. ISBN 951-0-29702-X.