Tasmaninmeri
Tässä artikkelissa puhumme Tasmaninmeri:stä ja sen merkityksestä eri yhteyksissä. Tasmaninmeri:stä on tullut kiinnostava ja keskustelunaihe nyky-yhteiskunnassa, koska sen vaikutukset ulottuvat henkilökohtaisista näkökohdista globaaleihin vaikutuksiin. Kautta historian Tasmaninmeri:llä on ollut perustavanlaatuinen rooli useilla aloilla, ja se on vaikuttanut tapaamme, jolla suhtaudumme, kulutamme tietoa ja teemme päätöksiä. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka tekevät Tasmaninmeri:stä tärkeän aiheen nykyään, sekä sen kehitystä ajan myötä ja sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan.
| Tasmaninmeri | |
|---|---|
 |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Australia ja Uusi-Seelanti |
| Merialue | Tyynimeri |
| Pinta-ala | 2 300 000 km² |
| Leveys | 2 200 km |
| Suurin syvyys | 5 200 m |
Tasmaninmeri on Tyynenmeren reunameri Tasmanian, Australian ja Uuden-Seelannin välillä. Sen syvin kohta on 5 200 metriä. Meri on saanut nimensä sitä tutkineelta hollantilaiselta Abel Tasmanilta.
Sijainti ja koko
Tasmaninmeri on Tyynenmeren lounainen reunameri, jonka länsiranta on Australian mantereen kaakkoisosassa ja Tasmanian saarella. Itäraja kulkee Norfolkin selännettä, Uuden-Seelannin länsirannikkoa ja Macquarien selännettä pitkin. Meren pohjois- ja etelärajat ovat huonosti määriteltyjä.
Australian ja Tasmanian välissä oleva Bassinsalmi yhdistää Tasmaninmeren Intian valtamereen ja Uuden-Seelannin pääsaarten välissä oleva Cookinsalmi Tyyneenmereen. Tasmaninmeren pohjoispuolella on puolestaan Korallimeri.
Tasmaninmeri on 2 250 kilometriä leveä, ja sen pinta-ala on 2,3 miljoonaa neliökilometriä.
Hydrologia ja geologia
Australian rannikolla vaikuttaa Itä-Australian virta, joka saa voimansa pasaatituulista ja Eteläiseltä päiväntasaajan virralta. Sen vaikutus on pienimmillään heinäkuulta joulukuulle, jolloin etelästä pääsee virtaamaan kylmempää vettä jopa 32:lle eteläiselle leveyspiirille asti.
Itäistä Tasmaninmerta hallitsee tammikuulta kesäkuulle läntiseltä Tyyneltämereltä tuleva merivirta, mutta heinäkuulta joulukuulle sinne virtaa Cookinsalmen kautta kylmempää vettä subantakrtiselta alueelta.
Tasmaninmeren syvin kohta on 5 200 metrissä.
Historia ja käyttö
Tasmaninmeri on saanut nimensä hollantilaiselta merenkävijältä Abel Tasmanilta, joka purjehti meren halki vuonna 1642. Ensimmäisenä Uuden-Seelannin ja Australian rannikoita tutki puolestaan 1770-luvulla James Cook ja muut tutkimusmatkailijat.
Tasmaninmereä liikennöivät monet laivat, jotka kulkevat Australian kaakkoisosan ja Uuden-Seelannin välissä. Merestä saadaan kalaa, Bassinsalmen itäosista Gippslandin altaassa öljyvaroja.
Lähteet
- ↑ 1642 Tasman discovers New Zealand This Day in History. 21.7.2010. History (A&E Television Networks). Viitattu 15.12.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Tasman Sea Encyclopædia Britannica. 2018. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 10.12.2018. (englanniksi)
- ↑ van der Linden, Willem J. M.: Morphology of the Tasman sea floor. New Zealand Journal of Geology and Geophysics, 1970, 13. vsk, nro 1, s. 282. Google-kirjat. Viitattu 10.12.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tasmaninmeri Wikimedia Commonsissa
