Tässä artikkelissa tutkimme Virolahti:n vaikutusta elämäämme ja ympäröivään maailmaan. Virolahti on ollut perustavanlaatuinen rooli syntymisestään tähän päivään saakka eri alueilla vaikuttaen päätöksiimme, ajattelutapaamme ja toimintaamme. Seuraavilla sivuilla tarkastelemme perusteellisesti, kuinka Virolahti on muokannut yhteiskuntaamme, muuttaen toimialoja, edistää sosiaalista muutosta ja haastaa ennalta määritellyt käsityksemme. Erilaisten näkökulmien ja konkreettisten esimerkkien kautta saamme selville, kuinka Virolahti on jättänyt lähtemättömän jäljen historiaan ja miten se edelleen muokkaa tulevaisuutta.
Virolahti Vederlax |
|
---|---|
sijainti |
|
Pelto Virolahdella. |
|
Sijainti | |
Maakunta | Kymenlaakson maakunta |
Seutukunta | Kotka–Haminan seutukunta |
Kuntanumero | 935 |
Hallinnollinen keskus | Virojoki |
Perustettu | 1336 |
Pinta-ala ilman merialueita |
376,24 km² 216:nneksi suurin 2022 |
Kokonaispinta-ala |
558,98 km² 202:nneksi suurin 2022 |
– maa | 371,99 km² |
– sisävesi | 4,25 km² |
– meri | 182,74 km² |
Väkiluku |
2 927 219:nneksi suurin 31.12.2023 |
– väestötiheys | 7,87 as./km² (31.12.2023) |
Ikäjakauma | 2020 |
– 0–14-v. | 11,7 % |
– 15–64-v. | 55,3 % |
– yli 64-v. | 33,0 % |
Äidinkieli | 2022 |
– suomenkielisiä | 93,6 % |
– ruotsinkielisiä | 0,4 % |
– muut | 6,0 % |
Kunnallisvero |
9,90 % 25:nneksi suurin 2024 |
Kunnanjohtaja | Otto Koskela |
Kunnanvaltuusto | 21 paikkaa |
2021–2025 • Kesk. • PS • SDP • Kok. |
11 5 3 2 |
www.virolahti.fi |
Virolahti (ruots. Vederlax) on Suomen kunta, joka sijaitsee Kymenlaakson maakunnan kaakkoiskulmassa Suomenlahden rannalla Venäjän rajalla. Siellä sijaitsee Vaalimaan raja-asema Venäjän rajalla. Kunnan asukasluku on 2 927 ja sen pinta-ala on 558,98 km2, josta 4,25 km2 on sisävesistöjä. Väestötiheys on 7,87 asukasta/km2. Virolahden naapurikunnat ovat Hamina ja Miehikkälä.
Kunnan nimi johtuu vilkkaasta kaupankäynnistä keskiajalla Viron, etenkin Virumaan asukkaiden kanssa. Virolahden vaakunan ankkuri kuvaa vanhaa satamapaikkaa, merenkulkua ja kalastusta. Apilat kuvaavat maanviljelyä. Vaakunan on suunnitellut Olof Eriksson.
Kivikauden ajasta kertovat lukuisat kaivaukset. Lämpimänä kautena 5000–2000 eaa. Virolahdella oli paljon asutusta, mutta myöhemmin muinaislöydöt harvenevat ja häviävät vähitellen kokonaan. Helsingin yliopiston tutkijaryhmä teki Pihlajasta varhaisesta asutuksesta kertovia esinelöytöjä 2008. Vetelänsuonojalta löytyi kivikauden loppupuolen keramiikkaa ja kaksi isoa asuinpainannetta, joiden välissä oli vielä kulkukäytävä ja ympärillä valli. Asumusten seinät ovat olleet joko hirsisiä, joissa on ollut 4–5 hirsikertaa, tai sitten turveseinäisiä. Kuvatunlaiset yhdistetyt huonetilat yleistyivät kivikauden lopulla noin 3500 eaa. Nyt Länsikylästä löydetty painanne on Museoviraston arvion mukaan vuosilta 1700–2300 eaa., kivikauden lopulta kampakeramiikan jälkeiseltä ajalta.
Virolahti on rautakauden lopun ja keskiajan arkeologian tutkimuksen kannalta vaikea tutkimusalue. Alueen asutushistoria on tuolta ajalta hämärän peitossa. Se on voinut olla osa karjalaista kulttuuripiiriä ennen alueen päätymistä Viipurin linnan hallinnon alaisuuteen. Vuoden 1000 molemmin puolin vallitsi eräkausi, jolloin Virolahden kalaisia vesiä kävivät verottamassa virolaiset, karjalaiset, hämäläiset ja venäläiset samaan aikaan kun viikinkien laivat purjehtivat rannikkoa pitkin Novgorodiin. Myös tältä rautakautiselta ajalta on runsaasti löytöjä, erityisesti hautapaikkoja.
Virolahti oli jo Pähkinäsaaren rauhassa vuonna 1323 liitetty osaksi Ruotsia. Ensimmäinen kirjallinen maininta siitä on vuodelta 1336, jolloin Pietari Joninpojan kirjeessä Tallinnan raadille mainitaan Viipuri, Virolahti ja Vehkalahti paikkoina, jossa hansakaupungin porvareilla oli oikeus käydä kauppaa paikallisten asukkaiden kanssa. Myöhemmin virolahtelaiset harjoittivat myös itse talonpoikaispurjehdusta muun muassa Tallinnaan.
Vuonna 1370 Virolahti mainitaan itsenäisenä seurakuntana. Virolahden emäpitäjä rajoittui lännessä Vehkalahteen, idässä Säkkijärveen ja pohjoisessa Lappeeseen. Juhana III:n Venäjän sota oli Virolahdelle hyvin ankara ja monet vanhat, keskiaikaiset talonpoikaissuvut hävisivät kokonaan. 1600-luvulla Virolahdelta läänityksiä saivat von Ritter, von Vietinghoff, von Wicken, Klick, von Gertten, Böckling, Schulman, Mellin, Paijkull, Reet ja von Ungern-Sternberg -suvut, mutta läänitykset peruutettiin isossa reduktiossa. Myöhemmin Uudenkaupungin rauhan raja kulki alueen poikki. Vuonna 1743 (Turun rauhassa) Virolahti jäi kokonaan Venäjälle ja tuli osaksi ns. Vanhaa Suomea. Suomen suuriruhtinaskuntaan Vanha Suomi palautettiin vuonna 1812. Virolahdella alkoi 1700-luvulla louhostoiminta Pietarin rakentamisen tarpeisiin. Muun muassa Iisakinkirkon pylväät ovat Virolahden Pyterlahden graniittia. Emil von Qvanten kirjoitti Suomen laulun 15-vuotiaana kadettina Harjun hovissa Virolahdella 1840-luvun alussa.
Miehikkälä itsenäistyi Virolahdesta vuonna 1887. Virolahdelle perustettiin Suomen ensimmäinen kunnallinen kansakoulu. Ennen ensimmäistä maailmansotaa tsaari Nikolai II vietti huvijahdillaan Standartilla kesiään perheineen pitäjän saaristossa.
Talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 suurin osa siihenastisen Virolahden alueesta pysyi Suomella, mutta osa (yli 100 km²) sisältyi Neuvostoliitolle luovutettuihin alueisiin.
Tähdellä (*) merkityt jäivät talvisodan jälkeen kokonaan tai suurimmaksi osaksi Neuvostoliiton, nykyisen Venäjän, puolelle.
Alapihlaja, *Ala-Urpala, Eerikkälä, Hailila, Hanski, Hellä (Heligby), Hämeenkylä (Tavastby), Häppilä, Järvenkylä, Kattilainen, *Kiiskilahti, Kirkonkylä, Klamila, Koivuniemi, *Koskela, Koskelanjoki, Kotola, Kurkela, *Laitsalmi, Länsikylä (Flonckarböle), *Martinsaari, Mattila, Mustamaa, Nopala, *Orslahti, *Paatio (Båtö, Patio), Pajulahti, *Pajusaari, *Pitkäpaasi, Pyterlahti, Ravijoki, Ravijärvi, Reinikkala, Rännänen (Grennäs), Sydänkylä (Kallfjärd), Säkäjärvi (Seekeirffby), Tiilikkala, Vaalimaa (Vaderma), Vilkkilä, Virojoki, Yläpihlaja, *Ylä-Urpala.
Virolahden kaavailtu yhdistyminen Haminan kanssa kariutui joulukuussa 2011, kun Virolahden kunnanvaltuusto päätti äänin 18–3 hylätä kuntaliitossopimuksen ja valtuuttaa kunnanhallitus jatkamaan prosessia tavoitteena kahden kunnan mallin toteutuminen eteläisessä Kymenlaaksossa. Kesällä 2023 Virolahti teki Haminalle uuden aloitteen kuntaliitosta koskien, ja Hamina on suhtautunut esitykseen myönteisesti.
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Vuoden 2018 lopussa Virolahdella oli 3 150 asukasta, joista 1 391 asui taajamissa, 1 707 haja-asutusalueilla ja 52:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Virolahden taajama-aste on 44,9 %. Virolahden taajamaväestö jakautuu kahden eri taajaman kesken:
# | Taajama | Väkiluku (31.12.2018) |
---|---|---|
1 | Virojoki | 1 114 |
2 | Klamila | 277 |
Kunnan keskustaajama on lihavoitu.
Evankelis-luterilainen Haminan seurakunta toimii Haminan kaupungin sekä Virolahden ja Miehikkälän kuntien alueella. Entinen Virolahden seurakunta lakkautettiin ja liitettiin Haminan seurakunnan yhteyteen omana kappeliseurakuntanaan vuonna 2011.
Virolahti kuuluu roomalaiskatolisen Pyhän Ursulan seurakunnan alueeseen. Kyseinen seurakunta on osa Helsingin hiippakuntaa.
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Virolahden alueella toimii Kaakkois-Suomen ortodoksinen seurakunta. Virolahti kuuluu seurakunnan Kouvolan ja Haminan toiminta-alueeseen.
Virolahden keskustaajama Virojoki ja kirkonkylä sijaitsevat Virolahden merenlahden ympäristössä. Muita merkittäviä kyliä ovat Klamila ja Ravijoki lännessä ja Vaalimaa idässä. Joista ovat suurimmat kunnan keskustaajaman kohdalla Virolahteen laskeva Virojoki ja Vaalimaanjoki, joka laskee Suomenlahteen Venäjän puolella. Suurimpia saaria ovat Mustamaa, Santasaari, Santio ja Ruissaari. Ulkosaaristo kuuluu Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon.
|