Uudenkaupungin rauha
Jos jokin on aina kiinnittänyt huomiomme, se on Uudenkaupungin rauha. Olipa kyse sen vaikutuksesta yhteiskuntaan, sen historiallisesta merkityksestä tai vaikutuksesta populaarikulttuuriin, Uudenkaupungin rauha on kiinnittänyt ihmisten huomion ympäri maailmaa. Tässä artikkelissa tutkimme edelleen Uudenkaupungin rauha:n vaikutusta, analysoimme sen merkitystä eri yhteyksissä ja tarjoamme ainutlaatuisen näkökulman tähän kiehtovaan aiheeseen. Alkuperäistään nykyiseen vaikutukseensa Uudenkaupungin rauha on jättänyt lähtemättömän jäljen maailmaan, ja olemme innoissamme voidessamme sukeltaa monimutkaisuuteen ja omituisuuksiin, jotka tekevät siitä niin merkityksellisen niin monille ihmisille. Valmistaudu siis sukeltamaan Uudenkaupungin rauha:n kiehtovaan maailmaan ja tutustumaan kaikkeen, mitä tällä teemalla on tarjota.
| Uudenkaupungin rauha | |
|---|---|
 Keltaisella Ruotsi ja vihreällä Venäjä. Uudenkaupungin rauhassa Ruotsi menetti Venäjälle vihreällä vinoviivoitetun alueen. |
|
| Allekirjoitettu | 30. elokuuta 1721 |
| Allekirjoituspaikka | Uusikaupunki, Ruotsi |
| Osapuolet | |
Uudenkaupungin rauha (ruots. Freden i Nystad; ven. Ништадтский мир, Ništadtski mir) 30. elokuuta 1721 päätti isonvihan ja viimeiseltä rintamaltaan Venäjän ja Ruotsin välillä käydyn suuren Pohjan sodan, jonka aikana koko Suomi oli joutunut venäläisten miehittämäksi. Rauhansopimus oli yksi niistä Ruotsin ja sen naapurimaiden rauhanneuvotteluista, joilla pyrittiin lopettamaan suuri Pohjan sota.
Neuvottelut
Ruotsi solmi rauhansopimukset ensin Preussin, Tanskan, Hannoverin ja Holsteinin kanssa. Ruotsille oli pettymys, että se tämän jälkeen joutui yksin neuvottelemaan Venäjän kanssa eikä saanut sivustatukea esimerkiksi Isolta-Britannialta. Venäjä ei hyväksynyt brittien läsnäoloa neuvotteluissa, jotka alkoivat 26. toukokuuta 1721 Uudessakaupungissa. Kaupunki oli sodan pahasti runtelema. Ruotsin neuvottelijoina olivat suomalaissyntyinen valtaneuvos Johan Lillienstedt ja maaherra Otto Reinhold Strömfelt. Venäjän neuvottelijoina toimivat kenraaliluutnantti Jacob Bruce ja kanslianeuvos Andrei Osterman. Ruotsin alkuperäiset neuvottelutavoitteet olivat täysin epärealistiset maan huonoon tilanteeseen nähden, ja lopulta neuvottelijoille annettiin lupa suostua venäläisten vaatimuksiin. Lillienstedt pyrki säilyttämään Viipurin Ruotsin omistuksessa, mutta venäläiset eivät suostuneet siihen, ja siksi neuvottelut venyivät niin pitkiksi, että rauhansopimus saatettiin allekirjoittaa vasta 30. elokuuta 1721.
Ainoa neuvottelemalla saatu lievennys oli se, että Lappeenranta jäi Ruotsin puolelle. Näin muodostui niin sanottu ”Pietari Suuren rauhan raja”, johon venäläiset palasivat vuoden 1940 rauhanneuvotteluissa.
Sopimus ja sen seuraukset
Ruotsin suurvalta-aika päättyi Uudenkaupungin rauhaan. Ruotsi joutui luovuttamaan Venäjälle Inkerinmaan, Viron, Liivinmaan, Käkisalmen läänin eteläosan ja läntisen Karjalankannaksen. Rauhan myötä Ruotsin alueeseen Suomessa tuli kuulumaan entisen Käkisalmen läänin pohjoisosa. Venäjän hallitsija takasi rauhassa saamiensa alueiden asukkaille näiden uskonnon, omaisuuden, lait ja säätyerioikeudet. Ajan tavan mukaan Venäjä maksoi saamistaan alueista Ruotsille rahakorvauksen, jonka arvo oli 2 miljoonaa hopeariikintaaleria. Ruotsi sai oikeuden tuoda Baltiasta tullivapaasti 50 000 ruplan arvosta viljaa.
Ruotsin kannalta epäedullinen sopimuskohta oli toteamus, että Venäjä sai toimia Ruotsin hallitusmuodon noudattamisen ja voimassapitämisen takaajana. Näin se pääsi sekaantumaan Ruotsin sisäpolitiikkaan. Historiantutkimuksessa on pohdittu rauhanneuvottelijoiden mahdollisesti saamista lahjuksista. Venäjän neuvottelijoilla oli runsaasti rahavaroja, ja heidän tilinpitonsa mukaan Lilienstedt ja Strömfelt sekä heidän avustajansa olisivat saaneet venäläisiltä rahaa. Venäjälle edullinen rauhansopimus olisi tosin syntynyt ilman lahjuksiakin, koska Ruotsi oli pahasti alakynnessä.
Rajapyykit
Virolahden kunnassa Uudenkaupungin rauhan rajankäynnistä on säilynyt kymmenen rajakiveä: Itäkivi, Everstienkivi, Kirkkotien kivi, Heijarinkivi, Alapihlajan kivi, Sahantauksen kivi, Lepkankaan kivi, Kallionpellon kivi, Käyhkäntien kivi ja Hurpun kivi.
Katso myös
Lähteet
- ↑ a b c d e Paloposki, Toivo J.: Suurvallan loppu, s. 291–295. Teoksessa Suomen historia osa 3: Suurvalta-aika. Espoo: Weilin & Göös, 1985. ISBN 951-35-2492-2.
- ↑ Ништадтский мирный договор между Россией и Швецией, 30 августа 1721 г. (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)
- ↑ Uudenkaupungin rauhan rajakivet, Museovirasto
- ↑ http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=1000010759 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=1000010754 (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uudenkaupungin rauha Wikimedia Commonsissa
- Professori Vihavainen ehdottaa Uudenkaupungin rauhan museota (Agricolan uutisfoorumit 10.8.2012)
- Uudenkaupungin rauha 1721 asiakirjajulkaisu. Uudenkaupungin kaupungin Venäjän ulkoministeriöltä saamia rauhan solmimiseen liittyviä asiakirjoja, sekä Tomi Kankaan teos Uudenkaupungin ”siunattu” rauha 1721 – Suuren Pohjan sodan ja isonvihan päätös. (Agricola – Suomen historiaverkko portaalin julkaisusarja osa 10. toim. Heidi Pitkänen)
- Uudenkaupungin rauhan 200-vuotismuisto 1721 1921, Suomen Kuvalehti, 27.08.1921, nro 35, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
 
|
Pähkinäsaaren rauha 1323 Täyssinän rauha 1595 (pohjoismainen viisikolmattavuotinen sota) | Stolbovan rauha 1617 (Inkerin sota) | Kardisin rauha 1661 (Pohjan sota) | Uudenkaupungin rauha 1721 (suuri Pohjan sota) Turun rauha 1743 (hattujen sota) | Värälän rauha 1790 (Kustaa III:n sota) | Haminan rauha 1809 (Suomen sota) |
 
|
|
