Viron keskustapuolue
Alla esitellyssä artikkelissa Viron keskustapuolue:n aihetta käsitellään eri näkökulmista ja lähestymistavoista. Sen alkuperää, sen kehitystä ajan myötä ja sen merkitystä nykyään analysoidaan. Lisäksi tarkastellaan sen vaikutuksia eri aloilla sosiaalisista tieteellisiin, mukaan lukien kulttuuriset ja taloudelliset näkökohdat. Pyrimme tarjoamaan kattavan ja globaalin näkemyksen Viron keskustapuolue:stä, jotta lukija ymmärtää sen merkityksen ja vaikutuksen nykymaailmassa. Monitieteisen lähestymistavan avulla pyrimme syventymään eri näkökohtiin, jotka määrittelevät Viron keskustapuolue:n, tarjoamalla yksityiskohtaista ja ajan tasalla olevaa tietoa tästä laajasta ja monipuolisesta aiheesta.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Viron keskustapuolue | |
|---|---|
| Eesti Keskerakond | |
|
|
|
| Perustettu | 12. lokakuuta 1991 |
| Johto |
|
| Ideologia | |
| Poliittinen kirjo | keskusta |
| Toimisto |
Toom-Rüütli 3/5, Tallinna 10130 |
| Jäsenmäärä | n. 14 400 (2016) |
| Riigikogu |
6 / 101 |
| Euroopan parlamentti |
1 / 7 |
| Kansainväliset jäsenyydet |
– ALDE – Renew Europe |
| Kotisivu |
www |
Viron keskustapuolue (vir. Eesti Keskerakond, EK) on virolainen keskustalainen sosiaaliliberaalinen populistipuolue. Puolue on Euroopan liberaalidemokraattisen puolueen jäsen. Yhdistyttyään Viron eläkeläisten puolueen (Eesti Pensionäride Erakond) kanssa 20. elokuuta 2005 sen jäsenmäärä nousi 9 000:een, ja se on nykyään Viron toiseksi suurin puolue jäsenmäärältään.
Keskustapuolueen puheenjohtajaksi valittiin syyskuussa 2023 Mihhail Kõlvart.
Historia
Viron keskustapuolue perustettiin 12. lokakuuta 1991 Viron itsenäisyysliikkeen, Kansanrintaman (vir. Rahvarinne) pohjille. Kansanrintama oli hajonnut tuolloin jo useisiin eri puolueisiin. Vuoden 1992 parlamenttivaaleihin puolue osallistui Edgar Savisaaren johtamana Kansanrintaman nimellä ja sai 56 124 äänellä (12,25 % äänistä) 15 paikkaa 101:stä ja nousi kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Puolue jäi kuitenkin oppositioon.
Vuoden 1995 parlamenttivaaleihin puolue osallistui nykyisellä nimellään ja sai 16 paikkaa ja 76 634 ääntä (14,17 % äänistä) ja pysyi kolmanneksi suurimpana puolueena. Keskustapuolue muodosti hallituksen Viron kokoomuspuolueen ja sitä tukeneiden maalaispuolueiden (vaaleihin osallistunut nimellä Kokoomuspuolue ja Maakansan liitto (Koonderakond ja Maarahva Ühendus, KMÜ)) kanssa pian 5. maaliskuuta pidettyjen vaalien jälkeen, mutta hallitus kaatui jo lokakuussa ns. nauhaskandaaliin, jossa selvisi, että toisten poliitikkojen keskusteluja oli nauhoitettu. Kaiken lisäksi sisäministeri Savisaar oli sekaantunut tähän skandaaliin, joten puolue joutui siirtymään oppositioon. Savisaaren käyttäytymiseen tympääntyneet puolueen jäsenet perustivat tässä tilanteessa uuden puolueen. Keskustapuolue jäi poliittiseen paitsioon menettäessään hallitusluottamuksensa aina vuoteen 2001 asti.
Vuoden 1996 presidentinvaalissa keskustapuolueen ehdokas oli Siiri Oviir. Pääehdokkaat vaaleissa kuitenkin olivat Isänmaaliiton Lennart Meri ja Kansanliiton Arnold Rüütel. Vuoden 1999 parlamenttivaaleissa puolue nousi Riigikogun suurimmaksi saatuaan 113 378 ääntä (23,41 % äänistä) ja 28 paikkaa eli lisäystä 12 paikan verran. Puolueen iskulause vaaleissa oli progressiivinen tuloverotus. Puolue kuitenkin suljettiin pois hallitusyhteistyöstä, kun hallituksen muodostivat Isänmaaliitto, Viron reformipuolue, Kansanliitto, Maltilliset ja Kansanpuolue. Jälkimmäiset kuitenkin yhdistyivät pian Maltilliseksi kansanpuolueeksi, jolloin syntyi Kolmiliitoksi (vir. Kolmikliit) kutsuttu hallitus.
Keskustapuolue 2000-luvulla
Vuoden 2001 presidentinvaalissa puolueen ehdokas oli Peeter Kreitzberg. Isänmaaliiton Mart Laarin hallitus kaatui kiistaan kommunismin kieltämisestä. Lopulta Reformipuolueen Siim Kallas kutsui keskustapuolueen muodostamaan vähemmistöhallituksen kanssaan loppuvaalikaudeksi. Hallituspohja oli 47 paikkaa Riigikogussa. Kallasin hallitus pysyi pystyssä 28. tammikuuta 2002 seuraaviin vaaleihin 10. huhtikuuta 2003 asti. Vuoden 2003 parlamenttivaaleissa puolueen odotettiin saavan ainakin kaksi lisäpaikkaa, mutta se säilytti 125 709 äänellä (25,40 % äänistä) 28 paikkaansa. Res Publica söi keskustapuolueen ääniä ja sai myös 28 paikkaa.
Vuoden 2003 puoluekokouksessa enemmistö asettui vastustamaan Viron jäsenyyttä Euroopan unionissa. Savisaar ei kuitenkaan esittänyt tarkkaan mielipidettään asiaan. Toukokuussa 2004 puolueesta tuli Euroopan liberaalidemokraattisen puolueen jäsen.
Syksyllä 2004 puolueen sisäiset erimielisyydet purkautuivat, kun joukko keskustapuolueen jäseniä erosi puolueesta ja syytti Savisaarta autoritaarisista ja yksinvaltaisista toimista ja vastusti puolueen EU-vastaista asennetta. Nämä puolueen Riigikogun jäsenet muodostivat sosiaaliliberaalisen ryhmän. Ryhmä hajosi ja sosiaaliliberaalit siirtyivät Viron reformipuolueeseen ja Viron sosiaalidemokraattiseen puolueeseen, johon liittyivät 10. toukokuuta 2005 keskustapuolueen entinen presidenttiehdokas, sosiaaliliberaalien Peeter Kreitzberg ja entinen keskustapuolueen puolustusministeri Sven Mikser. Yksi keskustapuolueesta eronnut sosiaaliliberaali kansanedustaja palasi sittemmin aiempaan puolueeseensa.
Reformipuolue, Keskustapuolue ja Kansanliitto muodostivat Andrus Ansipin ensimmäisen hallituksen 13. huhtikuuta 2005. Hallituksessa puolueella oli viisi ministerinsalkkua. Keskustapuolueen edustus Riigikogussa oli sosiaaliliberaalien lähdön jälkeen supistunut 19 edustajaan.
Viron kunnallisvaaleissa 16. lokakuuta 2005 keskustapuolue menestyi erinomaisesti. Se sai 32 paikkaa 63 paikkaisessa Tallinnan kaupunginvaltuustossa ja sai kunnassa siten ehdottoman enemmistön. Yksi merkittävä tekijä vaalimenestyksen takana oli se, että puolueen kannatus oli kasvanut venäläisväestön keskuudessa. Joulukuussa 2004 solmittu yhteistyösopimus Venäjän valtapuolueen Yhtenäisen Venäjän ja Viron keskustapuolueen kanssa vahvisti erityisesti keskustapuolueen kannatusta vironvenäläisten keskuudessa.
Tallinnassa keskustapuolue yritti muodostaa kaupunginhallituksen sosiaalidemokraattien tai reformipuolueen kanssa, mutta lopulta marraskuussa 2005 keskustapuolue muodosti kaupunginhallituksen yksin johtajanaan 27-vuotias pormestari Jüri Ratas. Savisaar korvasi Ratasin 5. huhtikuuta 2007. Keskustapuolue on mukana kaupunginhallituksissa useissa muissakin Viron tärkeissä kaupungeissa, kuten Pärnussa ja Tartossa.
Alun perin Savisaar oli toiminut Tallinnan pormestarina jo vuosina 2001–2004. Vuonna 2004 Savisaar oli saanut epäluottamuslauseen ja joutunut eroamaan. Savisaaren eroa pormestarin tehtävistä vaadittiin jälleen hänen esiinnyttyään patsaskiistan aikana vastustajiensa mielestä liian venäläismielisenä.
Saatuaan vuoden 2007 parlamenttivaaleissa 31 paikkaa reformipuolue nousi Riigikogun suurimmaksi ryhmäksi. Kun keskustapuolue lisäsi paikkamääräänsä yhdellä edellisiin vaaleihin verrattuna ja sai 29 paikkaa, se jäi parlamentin toiseksi suurimmaksi. Itse asiassa puolue nosti paikkalukunsa kymmenellä, koska puolueen sosiaaliliberaalien erottua kesken kauden, paikkaluku romahti 19 edustajaanselvennä. Puolue sai 143 528 ääntä (26,1 % äänistä) ja äänimäärän osuus kasvoi 0,7 prosenttia. Keskustapuolue jäi kuitenkin opposition suurimmaksi puolueeksi, kun reformipuolueen Andrus Ansip muodosti toisen hallituksensa Isänmaan ja Res Publican liiton ja sosiaalidemokraattisen puolueen kanssa.
Huhtikuussa 2012 ilmoitti kahdeksan keskeistä puolueen jäsentä eroavansa puolueesta. Perusteluna lausunnossa on puolueen johdon avoimuuden puute ja arvojen pettäminen. Eroajat ovat europarlamentaarikot Siiri Oviir ja Vilja Savisaar-Toomast, entiset sisäministerit Ain Seppik ja Toomas Varek sekä kansanedustajat Deniss Boroditš, Inara Luigas, Lembit Kaljuvee ja Rainer Vakra. He muodostavat oppositioon oman ryhmän.
Savisaaren väistyminen
Vuonna 2015 Savisaar taisteli hengestään lihansyöjäbakteeri-infektion kanssa varapuheenjohtaja Kadri Simson johtaessa puoluetta sairastelun ajan. Savisaaren tukijana tunnettu Simson haastoi tämän puheenjohtajavaalissa marraskuussa 2015, mikä jakoi puolueen häntä tukeviin uudistusmielisiin ja Savisaarta tukeviin vanhoillisiin, mutta Simson hävisi vaalin niukasti. Vaalikampanja Simsonia vastaan oli mustamaalaava ja vaalin ratkettua lehdet arvelivat Savisaaren ryhtyvän rangaistustoimiin Simsonia vastaan. Savisaar ei enää nimittänyt Simsonia varapuheenjohtajaksi.
Savisaar ei enää osallistunut keskustapuolueen puheenjohtajavaaliin marraskuussa 2016. Hän tiedotti ettei kuitenkaan aikonut luopua politiikasta ja nimesi seuraajasuosikikseen puolueen europarlamentaarikon Yana Toomin. Jo aiemmin samana vuonna Savisaarta ei oltu valittu keskustapuolueen presidenttiehdokkaaksi tämän halukkuudesta huolimatta. Keskustapuolueen Paidessa järjestetyssä puoluekokouksessa marraskuussa 2016 Jüri Ratas valittiin uudeksi puheenjohtajaksi miltei kahden kolmasosan enemmistöllä päihittäen näin vastaehdokkaansa Yana Toomin.
Ratasin aika
Savisaaren väistyminen ja Ratasin nousu puolueen johtoon avasi keskustapuolueelle oven hallitukseen. Pian Ratasin valinnan jälkeen Taavi Rõivasin johtama hallitus kaatui epäluottamusäänestykseen Rõivasin Reformipuolueen hallituskumppanien vedettyä siltä tukensa pois. Ratasin keskustapuolue aloitti tämän jälkeen hallitusneuvottelut sosiaalidemokraattien ja Isänmaan ja Res Publican liiton kanssa. Ratasin I hallitus astui virkaansa marraskuussa 2016 ja sitä seurasi Ratasin II hallitus vuosina 2019–2021. Keskustapuolue osallistui myös Kaja Kallaksen I hallitukseen. Se joutui lähtemään hallituksesta kesäkuussa 2022, sillä Kallaksen mukaan keskustapuolue ei kyennyt asettamaan Viron kansallisia etuja omien etujensa edelle.
Syksyllä 2023 Ratasin seuraajaksi puheenjohtajana valittiin Tallinnan pormestari Mihhail Kõlvart. Tammikuussa 2024 kuusi keskustapuolueen kansanedustajaa erosi puolueesta, syynä olivat heidän mukaansa puoluejohdon sisäiset erimielisyydet ja Kõlvartin passiivinen osallistuminen valtakunnanpolitiikkaan.
Ideologia
.jpg)
Keskustapuolueen virallinen aatesuunta on keskustalaisuus. Kuitenkin perinteisesti sosiaaliliberalismilla on ollut vankka asema puolueessa. Keskustapuolueen kannattajakuntaan kuuluu pääasiassa alempaa keskiluokkaa, eläkeläisiä ja muita keskituloisia vähemmän ansaitsevia. Keskustapuolue on vastustanut erityisesti Viron reformipuolueen ajamaa joissain asioissa hyvinkin liberaalia talouspolitiikkaa, ja se onkin ajautunut ristiriitoihin liberaalien kanssa. Puoluehan on kannattanut siirtymistä tasaverosta Suomen mallin mukaiseen progressiiviseen tuloverotukseen.
Keskustapuolueen toimintaan kuuluu myös populismi, jolla sen on sanottu houkutelleen erityisesti maan venäläisväestöä puolueen kannalle. Erityisesti puolueen suuri kannatus venäläisten keskuudessa (yli 80 prosenttia) on herättynyt voimakkaita tunteita virolaisten keskuudessa. Juuri patsaskiistan aikana keskustapuoluetta ja erityisesti Savisaarta on syytetty venäläisten liiallisesta mielistelystä. Puolueen ja Savisaaren läheinen toiminta Yhtenäisen Venäjän kanssa ja Viron entisten miehittäjien kanssa on saanut vastustusta kansallismielisten, isänmaallisten ja konservatiivisten puolueiden ja piirien keskuudessa.
Vaalimenestys
Lähteet
- ↑ a b Estonia Parties and Elections in Europe. 2015. Viitattu 18.5.2015. (englanniksi)
- ↑ The list of the members: Eesti Keskerakond ariregister.rik.ee. 22.5.2016. Centre of Registers and Information Systems. Arkistoitu 22.2.2012. Viitattu 22.5.2016. (englanniksi)
- ↑ Valitud Riigikogu liikmed Riigikogu. Viitattu 28.10.2023. (viroksi)
- ↑ MEPs: Estonia europarl.europa.eu. Euroopan parlamentti. Viitattu 28.7.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Keskerakond valis uueks juhiks Mihhail Kõlvarti ERR Uudised. 10.9.2023. Viitattu 6.1.2024. (viroksi)
- ↑ Kahdeksan keskeistä poliitikkoa eroaa keskustapuolueesta Virossa yle.fi. Yle Uutiset. Viitattu 8.4.2012.
- ↑ http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1427167783548.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Egdar Savisaar palasi töihin Tallinnan johtoon, Yle Ulkomaat 5.8.2015.
- ↑ Viron politiikan pahis on palannut – tappajabakteerin selättänyt Savisaar haastaa hallituksen Venäjä-politiikan (Arkistoitu – Internet Archive), Kaja Kunnas, Helsingin Sanomat ULKOMAAT 19.12.2015.
- ↑ a b c Tallinnassa puhutaan tänään, 30.11.2015 – ”Savisaar jatkaa Keskustapuolueen johdossa” (Arkistoitu – Internet Archive), Tallinna24, Yhteiskunta, 30.11.2015.
- ↑ Wallius, Anniina: Uusi aika Viron politiikassa: Savisaar luopuu keskustapuolueen johdosta yle.fi. 4.11.2016. Yle Uutiset. Viitattu 23.11.2016.
- ↑ a b Kaario, Ahti: Jüri Ratas Viron keskustan johtoon – Savisaaren kiistelty kausi päättyi Yle Uutiset. 5.11.2016. Viitattu 7.11.2016.
- ↑ Kunnas, Kaja: Viron hallitus kaatui – keskustan Ratas johtaa hallitustunnusteluja hs.fi. 9.11.2016. Helsingin Sanomat. Viitattu 23.11.2016.
- ↑ Kallas saatis Keskerakonna valitsusest välja ERR Uudised. 3.6.2022. Viitattu 6.1.2024. (viroksi)
- ↑ Kuus riigikogu keskerakondlast lahkus parteist, neist neli liitub sotsidega ERR Uudised. 5.1.2024. Viitattu 6.1.2024. (viroksi)
- ↑ Past Elections: Riigikogu Elections vvk.ee. Vabariigi Valimiskomisjon. Viitattu 25.3.2015. (englanniksi)
- ↑ Riigikogu elections 2019: Voting and election result rk.2019.valimised.ee. 8.3.2019. Vabariigi Valimiskomisjon. Viitattu 8.3.2019. (englanniksi)
- ↑ Riigikogu valimised 2023 rk2023.valimised.ee. 28.10.2023. Vabariigi Valimiskomisjon. Viitattu 28.10.2023. (viroksi)
- ↑ Past Elections: European Parliament Elections vvk.ee. Vabariigi Valimiskomisjon. Viitattu 25.3.2015. (englanniksi)
- ↑ Voting and Election Result: EP 2019 ep2019.valimised.ee. Vabariigi Valimiskomisjon. Viitattu 31.5.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Keskustapuolue (viroksi, venäjäksi)
| ||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||
