Nykyään Kaarlo Hänninen on aihe, josta on tullut yhä tärkeämpi yhteiskunnassa. Ajan myötä olemme nähneet, kuinka Kaarlo Hänninen on saanut tilaa eri aloilla politiikasta viihteeseen. On selvää, että Kaarlo Hänninen on vaikuttanut suuresti tapaamme elää ja suhtautua ympäröivään maailmaan. Tässä artikkelissa tutkimme Kaarlo Hänninen:n eri puolia ja sen vaikutuksia jokapäiväiseen elämäämme sekä sen tulevaisuuden haasteita ja mahdollisuuksia.
Kaarlo Hänninen | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 31. lokakuuta 1876 Kuusamo |
Kuollut | 25. maaliskuuta 1939 (62 vuotta) Helsinki |
Kansalaisuus | Suomi |
Ammatti | Kirjailija, tutkija ja kansanedustaja |
Vanhemmat | Erland Törmänen ja Susanna Eliaksentytär Käkelä |
Puoliso | Rauha Saima Faller |
Kirjailija | |
Äidinkieli | Suomi |
Tuotannon kieli | Suomi |
Tyylilajit | Oppikirjat ja kaunokirjallisuus |
Aiheet | Kaunokirjallisuudessa seikkailut ja sadut. |
Esikoisteos | Havaintoja Paanajärvestä 1912 |
Muuta tietoa | |
Maalaisliiton kansanedustaja 1924-1939 |
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
|
Kaarlo Hänninen (31. lokakuuta 1876 Kuusamo – 25. maaliskuuta 1939 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, tutkija ja Maalaisliiton kansanedustaja.
Hännisen vanhemmat Erland Törmänen ja Susanna Eliaksentytär Käkelä kuuluivat molemmat vauraisiin talonpoikaissukuihin. Perheessä oli paljon lapsia. Kaarlo oli ainoa, joka pantiin kouluun. Hän kävi koulunsa Kuusamon kirkonkylän yksityisessä kansakoulussa ollen luokkansa parhaimpia oppilaita. Luonteeltaan Kaarlo oli hiljainen pohtija. Pojan tiedonhalu ilmeni innokkaana kyselemisenä ja kuuntelemisena.
Koulusivistystä on nyt tarpeeksi, tuumi isä Erland, Hännis-Lanteri kansakoulun päättyessä. Kuitenkin pastori ja kansakouluntarkastaja J. Reini suostutteli isän laittamaan poikansa Jyväskylän seminaariin. Hänninen opiskeli opettajaksi Jyväskylän seminaarissa vuosina 1897–1899. Valmistumisvuonna hän teki kahden toverinsa kanssa pitkän matkan Vienan Karjalaan ja Ruijan Lappiin ja julkaisi myöhemmin kokemuksensa kirjassaan Kolme partiopoikaa Lapin erämaassa.
Vuonna 1900 Kaarlo Hänninen sai ensimmäisen opettajan virkansa Kemistä. Hän ryhtyi miltei saman tien suorittamaan ylioppilastutkintoa yksityisoppilaana. Tenttimässä hän kävi Helsingissä. Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1906, minkä jälkeen hän muutti perheineen Helsinkiin, kirjoittautui Helsingin Aleksanterin yliopiston filosofiseen tiedekuntaan ja alkoi opiskella pääaineenaan maantiede. Filosofian kandidaatin tutkinnon hän suoritti vuonna 1910.
Hänninen tutustui tulevaan vaimoonsa Rauha Saima Falleriin opiskelumatkallansa ja avioitui 1902. Perheeseen syntyi seitsemän lasta ja Hänninen muutti perheineen Helsinkiin. He palasivat Kemiin vuonna 1910 ja Hänninen palkattiin tuntiopettajaksi Kemin yhteiskouluun. Hän ei kuitenkaan viihtynyt virassaan kuin vuoteen 1913 asti. Sen jälkeen hänestä tuli Helsingin suomalaisen jatko-opiston maantieteen lehtori, jonka virassa hän toimi 1920 asti. Kaarlo halusi jatkaa opintojaan ja tutkimuksiaan. Hän valmisteli väitöskirjaansa kuusamolaisista drumlinmaisemien järvistä ja reiteistä Oulankajoen alueella Kuusamossa. Se valmistuikin vuonna 1915. Helsingin suomalaisen jatko-opiston maantieteen lehtorina hän toimi samalla vuoteen 1920 asti.
Vuonna 1919 Hänninen hankki yhdessä ystävänsä Jaakko Kiven kanssa Tapola-nimisen maatilan Tampereen läheltä, jonne he perustivat kananhoidon mallitilan. He julkaisivat vuonna 1924 Kananhoidon käsikirjan. Tila ei kuitenkaan kannattanut ja se jouduttiin myymään tappiolla pois. Selvitäkseen tilanpidon jättämistä veloista Hänninen alkoi kirjoittaa oppikirjoja ja myös kaunokirjallisia teoksia.
Vuonna 1916 hän julkaisi oppikirjan Nykyaikainen maantieteen opetus ja sittemmin 1920-luvulla lisää oppikirjoja mm. Yleismaantieteen oppikirjan yhdessä K. E. Kivirikon kanssa, Talousmaantiede I ja II:n sekä Kansakoulun maantieto- ja kotiseutuopin. Samaan aikaan hän oli tuntiopettajana Helsingin Suomalaisen Tyttökoulun jatkoluokilla ja Helsingin Uudessa yhteiskoulussa. Oppikirjojen kirjoittaminen auttoi kanatilan vuoksi velkaantunutta Hännistä talousvaikeuksissa.
Kaarlo Hännisen kaunokirjallinen tuotanto käsittää nuorten seikkailukirjoja ja satuja. Hänen ensimmäinen kaunokirjallinen teoksensa Kiveliön karkurit ilmestyi vuonna 1923. Vuonna 1927 ilmestyi mainittuun teokseen perustuva mykkäelokuva Muurmanin pakolaiset, jossa näytteli muun muassa iiläisen kansanedustajan Maria Sofia Paason tytär Eine Laine. Erkki Karu ohjasi. Viimeinen teos Kolme partiopoikaa Lapin erämaassa ilmestyi vuonna 1936. Lähes kaikessa Kaarlo Hännisen kirjallisuudessa näkyy rakkaus kotiseutuun, jonka luontoa hän kuvaa vivahteikkaasti. Häneltä ilmestyi 30 teosta, joista puolet oli kaunokirjallisia ja puolet tutkimus- tai oppikirjoja. Kuoleman jälkeen löytyi kahteen teokseen keskeneräisiä konsepteja.
Kaarlo Hänninen valittiin ensimmäisen kerran Maalaisliiton kansanedustajaksi vuonna 1924. Hänen tärkeimmäksi poliittiseksi kysymyksekseen nousi Oulun–Kuusamon rautatie, josta hän kirjoitti kahdessa kirjassaan. Hänninen ajoi Koillismaan alueen maatalousväestön elinolosuhteiden parantamista, ja hänen ansiostaan sipulinviljelystä alettiin maksaa markkinointitukea. Kuusamoa varten säädettiin vuosina 1932–1934 oma pientilojen asutuslaki, jolloin pientilat voitiin lunastaa itsenäisiksi tiloiksi. Hännisen aloitteesta vuonna 1935 säädettiin Kuusamoa ja Posiota varten velkojen vakauttamislaki, jossa valtio takasi kohtuullisen velkamäärän velkaantuneille tiloille.
Henkilönä Hänninen oli miellyttävä, hyväntahtoinen, sydämellinen ja loputtoman kärsivällinen. Kansandustajana toimiessaan Kaarlo Hänninen sai sydänkohtauksen noustessaan eduskunnan portaita 25. maaliskuuta 1939. Tieto hänen kuolemastaan tuli järkytyksenä kuusamolaisille. Kuusamon kunta kustansi hautajaiset ja hautakiven. Kuusamon keskustaajamassa on nimetty Kaarlo Hännisen mukaan nimetty tie.
Hännisen tilalle eduskuntaan nousi sosialidemokraattien O. H. Kekäläinen. Paikka siirtyi SDP:lle, kun Maalaisliiton ja edistyspuolueen vaaliliiton kahdesta varamiehestä toinen oli kuollut ja toinen menettänyt kansalaisluottamuksensa.
|
|
|
|
|
|