Leivut
Tässä artikkelissa ehdotamme, että Leivut-ongelmaa käsitellään laajasta ja yksityiskohtaisesta näkökulmasta. Tämä aihe on erittäin tärkeä nykyään ja on herättänyt suurta kiinnostusta eri aloilla. Seuraavilla riveillä tutkimme tärkeimpiä Leivut:een liittyviä näkökohtia, analysoimme sen vaikutusta, sen seurauksia ja mahdollisia ratkaisuja tai lähestymistapoja sen ratkaisemiseksi. Kattavalla lähestymistavalla tavoitteemme on tarjota täydellinen ja yksityiskohtainen yleiskatsaus, jonka avulla lukijamme ymmärtävät täysin tämän aiheen ja muodostavat siitä tietoisen mielipiteen.
| Leivut Koiva maarahvas |
|
|---|---|
 Etelä-virolaisten murteiden historiallinen puhuma-alue, leivut Latvian pohjoisosassa |
|
| Väkiluku | ei tiedossa |
| Asuinalueet |
 Latvia |
| Kielet | viro, latvia |
| Uskonnot | Luterilaisuus |
Leivut ovat Latviassa Gulbenen ja Alūksnen kunnissa lähellä Viron rajaa elänyt virolaisten ryhmä. Heidän itsestään käyttämänsä nimitys Koiva maarahvas tulee Gaujajoen vironkielisestä nimestä Koiva.
Historia
1100-luvulta on mainintoja Adzelen maakunnassa eläneistä tšuudeista. Myöhemmin heidän asuinalueenaan mainitaan Gaujajoen varsi. Ensimmäiset kirjalliset tiedot, joissa käytetään termiä leivut, ovat August Wilhelm Hopelin kirjasta Topographische Nachrichten von Lief und Ehstland vuodelta 1777. Hopelin arvion mukaan leivuja olisi tuolloin ollut muutama tuhat. Anders Johan Sjögrenin vuonna 1849 esittämän arvion mukaan heitä oli 2 600. Heikki Ojansuu laski vuonna 1911 enää 116 leivua. Ojansuun teorian mukaan leivut olivat 1600–1700-luvuilla virolaisten asuinseutujen eteläosasta sotaa tai kulkutauteja paenneita. Tämä teoria on nykyisin kiistanalainen. Sen ovat kyseenalaistaneet esimerkiksi Harri Moora ja Paul Ariste. Nykykäsityksen mukaan leivut olivat alueensa alkuperäisasukkaita.
Murre
Leivujen murteessa oli voimakkaita ääntämyksellisiä ja kieliopillisia vaikutteita latvian kielestä, sekä mahdollisesti myös liivin itämurteista. Viron murteista leivu oli lähinnä eteläisiä murteita. Viimeinen leivun murretta puhunut leivu Anton Bok kuoli 20. huhtikuuta 1988.
Lähteet
- ↑ a b Zetterberg, Seppo: Viro: Historia, kansa, kulttuuri. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951-717-806-9.
- ↑ Mela, Marjo & Vaba, Lembit (toim.): Latvian historiaa ja kulttuuria. Helsinki: Rozentāls-seura, 2005. ISBN 951-98671-1-2.
- ↑ Dahl, Östen & Koptjevskaja-Tamm, Maria: The Circum-Baltic Languages: Grammar and typology, Otteita teoksesta Google Books -palvelussa. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||