Tässä artikkelissa perehdymme Muinais-Karjala:n jännittävään maailmaan, tutkimme sen eri puolia ja sen merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Muinais-Karjala on herättänyt ammattilaisten, asiantuntijoiden ja harrastajien huomion merkityksellisyytensä ansiosta eri aloilla tieteestä populaarikulttuuriin. Seuraavilla riveillä analysoimme sen vaikutuksia ja kehitystä vuosien varrella sekä sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuuteen. Valmistaudu uppoutumaan löytö- ja oppimismatkalle Muinais-Karjala:stä, aiheesta, joka ei epäilemättä jätä ketään välinpitämättömäksi.
Muinais-Karjala oli alue, joka käsitti kulttuurisesti yhtenäisen osan Karjalasta. Alue jakautui Etu-Karjalaan eli Karjalan kannakseen ja Taka-Karjalaan, johon kuuluivat Laatokan pohjois- ja koillisrannat.
Muinais-Karjala alkoi muodostua 700-luvulla, jolloin alueelle on ilmestynyt laajaa vakituista asutustalähde?. Alue lienee kuitenkin asutettu jo paljon aiemmin. On oletettu, että muinaiskarjalainen väestö syntyi alueelle 500-luvuilla muuttaneista itäkantasuomalaisista ja 800-luvulla muuttaneista pohjoiskantasuomalaisista, jotka sulautuivat yhteen muodostaen yhtenäisen väestöpohjan ja kulttuurin.
Muinais-Karjala kehittyi turkiskaupan ansiosta ja oli ristiretkiaikana vauras. Ensimmäinen maininta Karjalasta on viittaus Korelaan vuodelta 1143. Katolinen ja ortodoksinen kirkko alkoivat kiinnostua tuolloin alueesta ja pyrkivät liittämään sen valtapiireihinsä käännyttämällä. 1200-luvulla pakanalliset karjalaiset käännytettiin ortodoksisuuteen ja muinais-Karjalan alue ja etenkin Etu-Karjala joutui Novgorodin haltuun.
Pian sen jälkeen Ruotsi teki ristiretken Karjalaan, ja ruotsalaiset perustivat Viipurin kaupungin. Pähkinäsaaren rauhan yhteydessä Muinais-Karjala jakautui kahteen osaan: Ruotsin hallitsemaan ja katoliseen lounaiseen Karjalan kannakseen, joka sisältyi Viipurin linnalääniin sekä Novgorodin hallitsemaan ortodoksiseen Käkisalmen Karjalaan, joka käsitti Laatokan rannatlähde?.
|