Nasaali

Nykyään Nasaali on erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe suurelle väestöryhmälle. Tämä kysymys on kiinnittänyt eri alojen asiantuntijoiden, tutkijoiden ja ammattilaisten huomion, jotka ovat omistaneet aikaansa ja vaivaa sen analysoimiseen eri näkökulmista. Lisäksi Nasaali on synnyttänyt yhteiskunnassa keskustelua, joka on synnyttänyt ristiriitaisia ​​mielipiteitä ja eriäviä kantoja. Tässä tilanteessa on tärkeää syventää tietojamme Nasaali:stä ja tutkia sen vaikutuksia eri yhteyksissä. Tätä tarkoitusta varten tässä artikkelissa käsitellään Nasaali:tä yksityiskohtaisesti ja kriittisesti, jotta voidaan tarjota kattava näkemys tästä nykyisestä aiheesta.

Nasaali eli nenä-äänne on äänne, jota lausuttaessa suussa on sulkeuma ja ilmavirta kulkee nenän kautta.

Suomen kielen nasaalit

Suomen kielessä on kolme nasaalia: bilabiaalinen , alveolaarinen ja (palato)velaarinen . Äänteessä sulkeuma on huulissa, äänteessä hammasvallissa ja äänteessä suulaen takaosassa. Lainasanoissa esiintyy myös f:n edellä labiodentaalinen (esimerkiksi kamferi) ja koartikulatorinen (esimerkiksi konferenssi).

Lähteet

  • Suomi, Kari: Johdatusta puheen akustiikkaan. Suomenkielinen oppikirja. Logopedian ja fonetiikan laitoksen julkaisuja 4. Oulu: Oulun yliopisto, 1990. ISBN 951-42-2922-3.
  • Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. Suomenkielinen oppikirja. Helsinki: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1.

Viitteet

  1. a b Suomi, s. 94–97.
  2. a b Wiik, s. 84–85.